Jouluisia taivaan valoja

Iltapäivän hetki Saunavaarassa tapanina.

   Viime päivien pakkasten aikaan ulkopuolista maailmaa on ollut pakko tutkailla ikkunasta. Valot ja piipusta nouseva savu ovat merkkinä siitä, että naapuritaloissa asutaan. Ikkunoista näkyy myös taloja, joiden piipuista ei nouse savut eikä pimeällä näy valoja. Näitä tällaisia taloja on useita Kemijärven ja Pelkosenniemen välilläkin. Ne kertovat väen vähenemisestä ja muuttamisesta kasvukeskuksiin. 

    Ankeuden sijasta ikkunastakin voi nähdä mielenkiintoisia ilmiöitä. Lapin taivas on avara ja joulun aikaan päivä on lyhyt. Aamu ja ilta kohtaavat, keskipäivää ei ole lainkaan ja yö pitkä.

      Tapanina kasvavan kuun sirppi nousi idästä ja samassa suunnassa oleviin pilviin heijastui vastakkaisesta suunnasta horisontin alapuolella olevan auringon valo. Ihmettelemistä kerrakseen. 

 

      Jouluaattoiltana ja -yönä taivaalla loimuavia revontulia piti ihailla pihalla ja vielä ikkunoistakin. Oli vihreää, punaista ja sinistä värileikkiä.  Lapsuudessani, monta monituista vuosikymmentä sitten revontulet olivat yhtä kiehtovat. Muistan hyvin, miten olin innoissani, kun löysin koulun luonnonopin kirjasta niille selityksen. Nyt kännykällä ottamistani kuvista saa kalpean aavistuksen revontulten leimuamisesta ja loimuamisesta. Ei ole ihme, että maapallon toiselta puolelta tullaan niitä ihailemaan.

Revontulivyö, alanurkassa avoin ovi.

 Tähtitaivaan tutkiminen on sitten aivan oma lukunsa ja varmasti kiehtova. Kännykällä kuvien ottaminen tähdistä ei onnistu. Niin tähtitaivasta kuin revontulten leikkiäkin voi ihailla muuten vain.

Aurinkoa aamupäivään joulun alla.
Tätä odotellaan.

 Onnea vuodelle tulevalle vuodelle 2015!

Marja-Liisa
Saunavaarasta

 

Niemen kirjasto on pirteä 80-vuotias :)

Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun Niemen kirjasto täytti vuosia! Kyllä se on niin väärin, niin väärin! Koko päivä kahveeta keitettiin, trahteerattiin ja koululaisia mehutetiin. Koko päivä! Kyllä ei ole laitaa...

Ja illalla oikein juhlistettiin Kirjakahvilassa. Kyllä se on niin väärin. Kyllä ei.

Siellä vielä täytekaakkua, voi ietari sentään. Ja musiikkia. Ihan korvia vihloo.

Oliko se se sinitukkanen nainen sielä? Ai, sekö oli nyt valkohapsinen? Jaa, eikö. No mikä se sitte oli? Ahaa, joulunpunanen. Joo, pitihän se arvata, jotakin taas keksii. Koskaan ei tiiä, että mikä on päivän väri. Kyllä ei oo mitään rajaa siinäkään hommassa!

Sekö se sielä sopotti siitä historiasta, se joulunpunanen? Ai ei vai. No, kuka se sitte? Jaa ihan eri nainen. Ai joku tutkimus vai. Sellanen opintohistoria, jaaha. Joo joo. Kyllä on sekin sitte väärin, ihan väärin. Että kerrotaan historioita. Onko niissä etes mitään perää? Niin on väärin, on ei.

Ja joululaulujakin ja joku runo tai roosaruno. Voi kauhia paikka. Että siitä mieli pahottuu, niin mennee ihan matalaksi. No menee menee, ku en minä päässy sinne. No en! Ku olin reenaamassa SuurPärsky roolia kotona petin pohjalla. Juuri kun omalla kirjastolla oli tämmönen juhlallinen ja historiallinen hetki. Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun en päässy en kyenny paikalle. Petissä vaan pärskin ja räkää ilmanvaihtoaukoista keräsin. On se niin väärin! Ja oma kirjasto vielä.

Seku on ihan maailman mukavin kirjasto ja sen asiakkaat on taatusti maailman mukavimmat asiakkaat ja sen työntekijät on kans maailman mainioimmat. Ja minä vaan pärskin, on se niin väärin...

Tiina SuurPärsky Suvannosta

Tuiki taivaallista

On savusiikaa, puikulapottua, hirvikäristystä, sienisalaattia, muikkulaatikkoa, puolukkasurvosta. Löytyy mustikkapiirakkaa, vattuhilloa, mustaherukkasosetta – hilloista eli lakoista puhumattakaan.

Yrtit kasvavat kesäisin kiittäen aurinkoa, joka paistaa yötä päivää. Valkosipuli ja purjo nauttivat luonteelleen sopivasta arktisesta ilmastosta. Kaarnikat (tutuille variksenmarjat) pullistuvat ylpeydestä vaarojen rinteillä. Karpalot juoksuttavat naisihmisiä pitkin jänkiä roudan jo jähmettäessä maita, hirvet ja teeripoikueet miehiä.

Kevätauringon valo paahduttaa ahkerimmat pilkkijät, jotka nostelevat jäälle ahvenen toisensa perään. Madekoukkujen salat paljastetaan vain toisille asiaan uskoville. Isot hauet nauravat viiksiinsä, kunnes pyörähtävät pullina lautaselle.

Luonnon herkuilla ei lihomaan pääse, jos ne itse kasvattaa, kerää tai pyytää.

Joskus voi myös kokea mielen katiskat; nauttia hämyisestä marraskuun illasta revontulien ja tähtien syttyessä taivaalle, ensimmäisen lumen naristessa kenkien alla.

Elämä Pelkosenniemellä on yhtä herkkua.

Kaisu

Liukastumisen torjuntaa

Hyvin pitää nastoitettu liukueste kengän kantapäässä ja seniorin pystyssä!

Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat vaanivat  ulko-oven takana, mutta Pelkosenniemen  senioreilla ulkona liikkuminen on aikaisempaa turvallisempaa.

Vanhusneuvoston aloitteestaPelkosenniemen kunta päättänyt kustantaa kengän kantaan laitettavat liukuesteet yli 65-vuotialle asukkailleen, jotta mummot ja papat pysyisvät pystössä kylien raiteilla ja pihamailla liikkuessaan. Meidän vanhemman väen taspainonhallinta voi pettää ja kaatumiset voivat johtaa pitkiin ja kalliisiin sairaalajaksoihin. Liukuesteillä toivotaan vähennettävän  näitä kuluja.

Sopiva koko korkokenkäänkin löytyy

Tänään marraskuun 12. päivänä oli Asuste- ja Kenkä Pesosella tungosta, kun porinakerhosta palaavat eläkeläiset kävivät sovittamassa kenkiinsä sopivia liukesteitä. Joutuisimmat ovat jo aikaisemmin hakeneet omansa. Liukuesteitä voi käydä hakemassa
myöhemminkin talven aikana. Tälle syksylle on varattu 60 paria ja ensi vuoden puolelle enemmän.

 Jakotilaisuudessa oli mukana kunnan puolesta  uusi sosiaalisihteeri Kari Hyötylä, joka kuvassa keskustelee Toivo Sannelvuon ja Pirkko Autioniemen kanssa. Toivo on lähdössä testaamaan liukuesteitä Kilpiaavalle.

Pelkosenniemen vanhusväestö kiittää kunnan päättäjiä ja virkamiehiä ikäihmisten liukastumisten  torjunnassa! Erityiskiitos kunnanjohtajalle Erkki Parkkiselle!

Yritämme pysyä pystyssä!

Yli 65-vuotiaiden puolesta                                  Marja-Liisa

Uusi koti

Ohi olimme menossa jo kun silmät seisahtuivat. Tontteja myytävänä.

Onni asui siinä repussa jonka painoa pakoon kuljimme. Tekemisen puute edessämme.

Lappi oli kulkenut miehen mielessä. Kymmenet vuodet vaivannut.

Iski minuun kun tunturiin tutustuin. Järvi sopivalla etäisyydellä. Järvien välissä syntyneelle. Vene airoineen. Kalastajan muijana makoilisin. Tunturin tuulissa vaeltaisin. Marjat eksyvän etäisyydellä.

Lainaamme lappilaisten luomaa kunnes tulemme portille josta harva on takaisin palannut.

Kiitos että olimme tervetulleet Suomen Sydämeen.


Kaija Forsström

Värivaloja!

Palaan etelänmatkalta valkeaan maisemaan. Lumi narisee pikkukenkien alla kun teen ensimmäiset ihmisen jäljet kotipihaan.

Pieni parttio poroja, jänis ja orava – monta oravaa! – ovat kuvioineet pihatien jo aiemmin. Vielä löydän metsämyyrän parijäljet varaston nurkalta varvikkoon. Koivunsiemeniä hangella.

En malta mennä heti sisälle, vaan jään pihalle valohoitoon.

Soratie on kokonaan valkoinen, mutta metsässä vihreä varvikko pilkottaa lumen seasta, puiden oksillakin on valkoista. Tunturiselänne kuultaa vaalean helmenharmaana matalalta paistavan auringon pehmeässä valossa. Valkoinen, vihreä ja harmaa, pohjoisen lempeät värivalot hellivät silmiä, rauhoittavat mieltä ja kehoa.

Illansuussa pastellivärit hiipivät taivaalle ja värjäävät tunturin selänteen vaaleaan sineen, punaan ja sitten sinipunaan. Taivas toistaa värit voimakkaampina ja liikkuvina. Ilma on kevyttä ja läpinäkyvää, toisin kuin etelän tahmeanraskas ja riitasointuinen.

Iltayöstä käyn tarkastamassa että taivaankansi on paikallaan.


Raija Järvinen

Vanhusten viikko

Vanhusten viikkoa vietettiin 5.-12.10.2014 Pelkosenniemellä. Ohjelmaa oli tarjolla melkein viikon jokaiselle päivälle.

Perjantaina vuorossa oli sauvakävelylenkki muutaman asteen pakkasessa. 

Lenkin jälkeen tutustuttiin järjestötilaan kahvittelun merkeissä.

Maalaus katsoo Sinua!

Pelkosenniemen kirjaston seinältä katsoo neljä jännittävää maalausta juuri Sinua! Ja minua!

Teokset hämäävät. Aluksi ne vaikuttavat piiloutuneilta. Siveltimen vedot ja värit risteilevät mieluummin peittäen kuin paljastaen.

Kun Sinä katsot teosta aikasi, se alkaa elää ja huomaat, että se onkin koko ajan tarkkaillut Sinua. Löydät hahmon piilossa olleen katseen, joka intensiivisyydessään hätkähdyttää. Kun otat askeleita oikealle, hahmon katse seuraa tai kun askellat vasemmalle, olet edelleen katseen sisällä.

Lapin taiteilijaseura on jalkautunut kaikkiin maakunnan kuntiin nyt kuudetta kertaa Hallaa VI -näyttelyssä. Pelkosenniemi sai kirjastoon lokakuun ajaksi Liisa Karintauksen maalauksia näyttelyseinälleen.

Kirjaston pieneen näyttelytilaan mahtui vain neljä teosta, koska kaksi teoksista ulottuu lattiasta kattoon ja leveyttäkin niillä on runsaasti. Teokset ovat niin voimallisia, että näissä neljässäkin riittää sulateltavaa.

Karintaus on vuonna 1977 syntynyt rovaniemeläinen taiteilija, jolle "taide on välttämätön tie elää, hengittää ja nähdä edes pieni häivähdys ns. totuudesta." Karintauksen mukaan taide voi näyttää meille sellaisia tärkeitä asioita ja vivahteita, joita emme muuten ehkä huomaisi.

Kutsun kaikkia kirjastoon. Tule ajan kanssa ja anna teosten vaikuttaa, katsoa Sinua. Se voi olla kuin uudistava siveltimen veto aistiesi avaamiseksi :)

Karintauksen teokset nähtävillä kirjastossa 29.10. saakka.

Tiina

Ihana aamu Pelkosenniemellä

Seuraan Facebookissa ryhmää nimeltään Ihanat aamut. Ryhmässä vanhemmat jakavat kokemuksia onnistuneista ja epäonnistuneista aamulähdöistä lasten kanssa. Mikä aamu-unisen vertaistuen aarreaitta!

Inhoan kiireaamuja. Työssäkäyvän niitä on kuitenkin mahdotonta välttää, koska työasiat on järkevintä ajoittaa ja hoitaa siten, että mahdollisimman moni muukin on samaan aikaan töissä, ja lapsille on tärkeää säännöllinen rytmi.

Ihanat aamut -ryhmässä opetellaan joka viikko uusi rutiini tai tapa. Esimerkiksi aamu aloitetaan juomalla lasillinen vettä. Tai että aamu valmistellaan illalla mahdollisimman valmiiksi. Kahvi ladataan illalla valmiiksi (no, juoman laatu vähän kärsii). Omat ja lasten vaatteet ym. tarvikkeet laitetaan illalla valmiiksi. Lasten kanssa laaditaan listat aamutoimista. Yhdessä on mahdollista myös tsempata asennoitumaan ja suhtautumaan aamutilanteisiin eri tavalla.

Olen kokenut aamuja sekä kaupunkiympäristössä että täällä Pelkosenniemellä. Tietyt asiat leimasivat aamuja kaupungissa. Nykyään aamuisin koitan muistaa pitää mielessä, miten suhteellista kaikki on: Pelkosenniemellä päiväkotimme sijaitsee 200 metrin päässä, samoin työpaikka. Ei haittaa, vaikka jotain unohtuu; kaikki on kivenheiton päässä. 

Aamuisin minun ei tarvitse lähteä autolla. Laittaa lämmitykseen, skrapata, pakata lapset kyytiin ja vöihin, käyttää, ajaa, sammuttaa, käynnistää jne. Ei ole myöskään pakko lähteä pyörällä - tai ainakaan avata sitä, lukita, avata, lukita. Eikä tarvitse odottaa sateessa tai kylmissään bussipysäkillä! Muistaa ottaa bussikortti tai kolikoita, myös paluumatkaan.

Pelkosenniemi on yllättänyt, kuinka sujuvaa aamuarki voi olosuhteiltaan ollakaan. Loput on vain asenteesta kiinni!

Jaana

Asiointipisteen avajaiset 23.9.2014

Kehittämisjohtaja Marko Puttonen valtiovarainministeriöstä.

Kehittämispäällikkö Tanja Rantanen Kuntaliitosta, Lapin vakuutuspiirin johtaja Arto Rautio Kelasta ja apulaispoliisipäällikkö Esko Rasi Lapin poliisilaitoksesta.

Haitaristi Pasi Laitila Kemijärveltä.

Kehittämisjohtaja Marko Puttonen ja kunnajohtaja Erkki Parkkinen

Lapin Kansan toimittaja Marja Hannula ja valtuuston puheenjohtaja Tero Luoma-aho

                            

Kelasta; Ulla Alajuuma ja Marjo Lukkarila, Pelkosenniemen kunnasta; Jari Tervo ja Lea Kaipainen, Kelasta; Lahja Johansen-Lampsijärvi, kunnanjohtaja Erkki Parkkinen

Haitaristi Pasi Laitila Kemijärveltä.

Terho -perhekerho aloitti Pelkosenniemellä

Pelkosenniemen MLL yhdistys kartoittaa tilapäisestä lastenhoito-kurssista kiinnostuneita henkiöitä
Pelkosenniemen vanhassa pappilassa kokoontui joukko lapsia ja aikuisia rennoissa merkeissä. 
Kauniissa syys -säässä nautittiin syksyn antimista ja leikittiin. Terho -perhekerhossa jutustellaan, tehdään yhdessä jotain mukavaa ja kahvistellaan. Terho -perhekerho on osa valtakunnallista Suomen kulttuurirahaston Koko Suomi leikkii -hanketta. 
Tavoitteena on vahvistaa sukupolvien välistä siltaa muun muassa leikin keinoin ja mukavalla yhdessä ololla.
Pelkosenniemen Terhokerho yhdistettiin perhekerhoon. Pelkosenniemen MLL yhdistys toivottaakin kaiken ikäiset lapsista eläkeläisiin tervetulleeksi torstaisin Vanhaan Pappilaan kello 10:00-12:00 viettämään aikaa yhdessä.

Pelkosenniemen MLL paikallisyhdistys suunnittelee Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitokurssin järjestämistä paikkakunnalla ensi vuoden puolella. 
Nyt kartoitetaan, löytyykö lastenhoitokurssista kiinnostuneita henkilöitä. Kurssille voivat osallistua kaikki vastuuntuntoiset henkilöt, joilla on kiinnostusta ja aikaa hoitaa lapsia. 
Lastenhoitotehtävissä voi toimia 16 vuotta täytettyään. Kurssin voi järjestää joustavasti päivä-, ilta- tai viikonloppukurssina tai näiden yhdistelmänä. Lastenhoitokurssille osallistuva saa valmiuksia toimia hoitajana Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitotoiminnassa tai kurssin voi suorittaa hankkiakseen lisätietoa lasten kanssa toimimisesta. Tavoitteena on, että Pelkosenniemelle saataisiin MLL välityksen kautta tilattavia lastenhoitajia tilapäiseen lastenhoitoapuun. 
Erityisesti kevätaikana Pyhätunturin matkailukeskuksen matkailijat kyselevät tätä palvelua. Monien perheiden isovanhemmat ja muu tukiverkosto on kaukana, joten mahdollisuus lastenhoitajan tilaamiseen antaa helpotusta arkeen. Koulutuksesta kiinnostuneet voivat laittaa tiedon alustavasta kiinnostuksesta osoitteeseen merviriitta.jaakkola@gmail.com tai puhelimitse 040-9383515(Annika) Tilkkutäkkien tekoa kaikille pienille pelkosenniemeläisille jatketaan. Yhdistys ottaa vastaan 15x15cm kokoisia tilkkuja, väri vapaa. Yhteen peittoon menee 20 tilkkua. Lankoja tilkkuja varten voi hakea yhdistyksen tilille Asuste Kenkä Pesoselta. Tilkkuja vastaanotetaan Mervi Jaakkola (Sodankyläntie 117).

Pelkosenniemen MLL yhdistys toivoo toimintaan mukaan uusia jäseniä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää lasten oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen. 
Yhdistys on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kaikille avoin järjestö, jossa kansalaiset voivat tehdä vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten sekä perheiden hyväksi. Paikallisyhdistyksen kautta myös valtakunnalliset hankkeet ja rahoitukset saadaan alueelle. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kätevästi sivuilta www.mll.fi tai ottamalla yhteyttä jäsenvastaavaan 040-7579 440. Jäsenetuihin kuuluu Lapsemme lehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa sekä erilaisia alennuksia matkailupaikoista ja tuotteista.

Teksti ja kuva: Annika Kostamo

Pelekosenniemelläkö ei tapahdu mitään?

Taas on eletty yksi ihanainen, helteinen tapahtumien kesä Lapin ja Suomen sydämessä. Tapahtumia on ollut siinä määrin runsaasti, että tätä blogiakaan ei ole kukaan ehtinyt päivittää. No, kun on saanut järjestää ja osallistua kaiken aikaa.

Ja jossain välissä on pitänyt remontoida taloa, hoitaa kasvimaata, kaataa ja pilkkoa puita, poimia marjoja, tehdä hilloja, kestitä vieraita, istua ongella ja ties mitä. Riippumatto olikin aivan turha hankinta, siellä se riippuu eteisen nurkassa aivan omassa rauhassaan.


Sodankylän elokuvajuhlilta se alkoi, yhtä soittoa ja menoa koko kesä. Piti tieten koukata vielä Kemijärven iskelmien kautta, siellä Jukka Poika villitsi, Tuure ja kumppanit hurmasi ja Lauri Tähkä ihan ihan siis ihan... Juuri kun Kairala-päivistä selvittiin piti soutaa koko Kemijoki upeassa yöttömässä yössä. Sitten koivet kankeina köpitettiin ikivanhan kotikunnan synttärijuhliin. Vuosia kun kertyi jo 350. Pelekola Eepposta luettiin kuorossa ja naurettiin. Hyvin olivat Tapsat sanansa ja kuvansa asettaneet.

Tämä ei tietenkään vielä riittänyt. Pyhällä oli Madon pirskeet ja oikein monta päivää. Oli sinne vielä pohjanmaalaiset Pirulaisetkin kutsunut. Se oli kyllä hyvä se.

Ikimainio Mauri Antero kajautti Aittakurussa kiellettyjä laulujaan, jotka olivat hyvin vaarallisia lääketieteen oppikirjojen tekstejä. Pedro säesti.

Ja miten kuiten se hornetin ylilentokin osui juuri, kun Peitsamo Pyhätunturin laella lauloi Cabin crew, ready for take-off?

Eikö mitä, lisää musiikkia. LuostoClassic soi myös Pyhällä ja kauniisti soikin. Ja heti sitten kohta tämä RuskaSwing. Mukava, kun oli kutsuttu nuoria opiskelijoita esiintymään. Olivat niin virkkuja ja osaavia.

Mutta kyllähän se vanhempi herra Sinivalkoinenkin osasi. Ennen kuin varsinainen konsertti alkoi lauloi Kultaa tai kunniaa ja kertoi laulun historian. Se oli tehty pettymyksestä seitkytluvulla Puolassa isoilla iskelmäfestivaaleilla, joilla hän osallistui kilpailuun ja yleisö tykkäsi niin, että kutsui hänet yhdeksän kertaa kumartamaan. Mutta palkintoja ei herunut, kun Moskovasta oli tullut määräys, että Kuoppamäen laulu ei käy. Nyt saattoi jo nauraa, että niinkö oli yksi mies ja yksi laulu pelottava suurelle valtiolle!

Siis että täälläkö ei tapahdu mitään?
Kuka semmoista väittää?
Ihmettelee Tiina

Tähän kouluun pääsee vain kesällä!

Museokoulu Suvannon kylässä aloitti kesälukukauden viime sunnuntaina. Koulua käydään neljä viikkoa joka päivä klo 12-17. Koulunkäynti näin kesällä on leppoisaa ja kiireetöntä, jälki-istuntoon ei jää kovin helpolla.

Moni viihtyy vanhoissa pulpeteissa istuksimassa ja miettimässä menneitä kouluaikoja joko haikaillen tai helpottuneena siitä, että ne ajat ovat ohi. Vanha luokkahuone ja koulun keittiö henkivät nostalgiaa. Koulu remontoitiin 1990-luvun alussa vanhaa kunnioittaen Museoviraston johdolla.

Koulussa ei enää tarjoilla velliä tai puuroa vaan herkutellaan reilusti vohveleilla hillon ja kermavaahdon kera :)

Koulun sivurakennuksessa toimii kyläyhdistyksen kirpputori. Sieltä voi löytää mukavan kesäkirjan tai niin tarpeellisen tyylikkän keittiöessun tai jonkin muun tarve-esineen.

Entisaikaan kirpputorilla majaili opettajan lehmä ja ehkä jokunen kanakin. Se on siis vanha navetta, pikkiriikkinen sellainen.

Koululla voi tutustua kiinnostavaan valokuvanäyttelyyn. Näytillä on Esko Männikön ja Lauri Yli-Tepsan kuvia Suvannosta 1970 ja 1980 -luvuilta. Kuvissa nähdään vanhojen peräpohjalaisten rakennusten kunnostustöitä sekä Suvannon kylän asukkaita.

Näyttely sai nimekseen ITYLLI. Ja aikamoinen nostalginen idyllihän tässäkin kuvassa meitä tervehtii vuosikymmenten takaa.

Museokoulun kesälukukausi kestää sunnuntaihin 27.7.2014 saakka. Koulu on avoinna joka päivä klo 12-17. Kylän nuoret toimivat koulun oppaina.

Koulu on helppo löytää opastetaulujen avulla, osoite on Repopalontie 9. Jos tulee kysyttävää, voi soittaa Tiina Heinäselle 040 707 6376.

Suvannon kyläyhdistys ry toivottaa isot ja pienet tervetulleiksi koulun penkille!

www.suvannonkyla.fi

Säpikäs tarjoaa taide-elämyksiä vuoden ympäri

Anja Mettiäinen avaa oven entiseen navettaan, joka on palvellut jo monta monituista vuotta kahvilana ja galleriana Suvannon kylässä Pelkosenniemellä.

Kahvilasta saa myös paikallisia herkkuja: kampanisuja. Emännän salaisen reseptin mukaan leivottuja.

Ars longa, vita brevis.
Taide pitkä, elämä lyhyt.

Galleria Säpikäs pitää huolen paikallisten ja matkailijoiden taidenälän hoitamisesta. On hienoa, että galleria palvelee läpi koko vuoden.

Tämän vuoden heinä- ja elokuun ajan voimme tutustua taiteilija Inari Krohnin grafiikkaan ja maalauksiin.

Näyttelyssä puut saavat ison roolin. Minua puhutteli erityisesti teos nimeltä Suojelijapuu. Öljyväritöiden värit riemastuttivat runsaudellaan.

Suvanto on tuttu paikka Inari Krohnille, koska hän on monesti ollut maalaamassa täällä 1980-luvulla. Silloin Suomen Taidemaalariliitto vuokrasi Suvannon koulua kunnalta ja moni taiteilija työskenteli koululla. "Koululla oli kaksi ateljeeta ja molemmissa työskenneltiin yhtä aikaa.", muistelee Inari Krohn.

Kahvila-Galleria Säpikäs on avoinna kesän ajan joka päivä klo 12-18.

Anja Mettiäiseltä voi tiedustella myös mökkejä vuokralle Kitisen rannalta, puh. 040-965 9704.

Kesäinen Suvanto kutsuu käymään ja Anja toivottaa tervetulleeksi Säpikkääseen!



Inari Krohnin tauluja ihaili
Tiina

Saukkolan Taidekoti saa hyvälle tuulelle!

Vanha hirsitalo vangitsee katseen!

Kaunis maalaamaton pinta, pihapiirissä navetta ja pienempi rakennus.

Mutta mitä ihmettä! Talon edessä komeilee kauniita maalattuja kiviä.

Talossa asuu tietenkin taiteilijoita!

Taiteilija Eeva-Liisa ja rakentaja Teuvo ovat muuttaneet vanhan navetan Eeva-Liisan monipuolisen taiteen kodiksi.

Sieltä ovat paikkansa löytäneet maalatut kivet, posliinimaalaukset, taulut, maalatut päreet, käsityöt.

Kivestä syntynyt "Yrmy" vahtii tarkkana navetan ovella.

Saukkolan Taidekoti sijaitsee Pyhän tiellä, Suvannon tien risteyksestä 300 metriä Pyhän suuntaan oikealla puolella.

Pyhältä matkaa tulee noin 15 km ja melkein saman verran Niemen keskustasta. Siispä vaikka mukavan pyörämatkan päässä.

Taidekoti on avoinna koko heinäkuun ajan päivittäin klo 12-18.

Taiteilijat toivottavat kävijät lämpimästi tervetulleiksi!


Pyöräretken Saukkolaan tekivät Tiina ja Kaisu Suvannosta ja ihastuivat ikihyviksi :)

Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi

Kesäterveisiä Pelkosenniemeltä!

Lämmintä on ollut lähipäivinä jopa +30 astetta ja esiintymislavaa/katosta on alettu rakentamaan torille, joka on ensimmäisen kerran käytössä Pelkosenniemen kunnan 350vuotis juhlatapahtumassa 26.heinäkuuta. Tännehän kuuluu aivan hyvää, ihmiset ovat kesäisillä mielillä, joka näkyy jo kauas kuntalaisten positiivisesta asenteesta ja olemuksesta. No mutta siis joo... 

Aiheenani on Vappuna (1.5) perustettu blogini "Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi", joka nimensä veroisesti uutisoi lapin läänin alueella tapahtuvia keikkoja/festivaaleja yms muita tapahtumia aika ajoin. Sekä myös tapahtumista on kuvia omalla kuvasivustollani ja "Aikioniemi Photographyn" löytää myös facebookista...

Tämä koko ideahan lähti siitä, että halusin molemmat harrastukset koota yhteen; valokuvauksen ja keikoilla/festareilla/tapahtumissa käymisen, niin päätin tehdä ensin kuvasivuston, jonne muiden nähtäväksi lisäsin keikoilla ottamiani valokuvia eri artisteista/tapahtumista. 

Sitten päätin hieman markkinoida kuviani/kuvasivustoa tekemällä facebookiin sivuston, jonne tulisin linkittämään kuvagalleria-linkkejä, joiden kautta pääsisi kuvasivustolleni tutustumaan kaikkiin kuviin, ettei kaikkea tarvitsisi laittaa facebookiin. Ja kuvat.fi-palvelu toimii samalla mainiosti myös pilvipalveluna, jonne talletan kuvat myöhempää mahdollista käyttöä varten. 

Noin kuukautta myöhemmin mietin, että voisinko alkaa myös kirjoitteleen juttuja keikoilta/uutisoimaan lapissa olevia tapahtumia sekä myös infoamaan tulevista keikoista/tapahtumista jne... Tykkään kyllä harrastuksestani ja haluan tuoda esille sen muillekin, että näkevät mistä oikeesti pidän!!

Jees, mutta oishan se kiva, että te tämän blogin lukijatkin voisitte käydä aktiivisesti seuraileen sivustojani ja infota myös muillekin, jotta saataisiin lisää tykkääjiä facebook-sivustollekin ja tottakai lisää blogini lukijoita ja kuvien katselijoita!!

Linkit sivustoilleni:

http://www.facebook.com/aikioniemiphotography

http://aikioniemiphotography.blogspot.fi

http://aikioniemi.kuvat.fi

Pistähän meiliä jos tarviit jeesii tai muuta kysyttävää; sami.aikioniemi@pelkosenniemi.fi

Nähdään!!

Kesäterveisin, Sami Aikioniemi

Linturetki

Pelkosenniemen koulun 1.-4- luokkalaiset tekivät lasten lintuviikolla retken Arvospuolen lintutornille Pelkosenniemellä. Sää suosi innokkaita retkeilijöitä ja ohessa lasten tuotoksia retkestä.

Meillä oli koulussa Bird lifen lasten lintuviikko. Sen ansiosta 1-4 lk. lähdimme linturetkelle Arvospuolen lintutornille. Meidät jaettiin viiteen joukkueeseen. Saimme vihkon, jossa oli ryhmälle tehtäviä ja erilaisia taulukoita. Joukkue kerrallaan meni torniin, jonne oli viritetty kaukoputki. Lintuhavainnot kirjoitettiin vihkoon ja mentiin seuraavaan tehtävään. Mukava piristys vielä ennen koulujen loppumista. (Oona 4 lk.)

Mentiin takseilla Arvospuolelle. Käveltiin lintutornille. Lintuja ei näkynyt. Paistoimme makkaraa ja tulimme takseilla takaisin koululle.  (Anssi 1 lk.)

Oltiin Luken ryhmässä jossa oli Sanni, Anssi ja minä. Kävimme Arvospuolelle lintutornille katselemaan lintuja ja paistettiin makkaraa. Ja juotiin pillimehua. Sen pituinen se. (Emma 1 lk.)

Välitunti loppui ja olimme menossa Arvospuolen lintutornille. Kun me olimme lintutornilla, kuulin ryhmäni. Minun ryhmään kuului Tuomas, Miikka, Matias, Lili ja minä. Ensimmäisenä me teimme tarkkaile ympäristöä tehtävän. Mutta emme voineet tehdä sitä loppuun, koska emme löytäneet mitään. Me näimme västäräkin, keltasirkun ja laulujoutsenen. Me söimme makkaraa ja joimme pillimehua kun olimme tehneet tehtävät.  (Anni 3 lk.)

Oltiin lintutornilla ja nähtiin lintuja. (Miikka 2 lk.)

Linturetkellä oli mukavaa tutkia lintuja ja tutustua uusiin ötököihin ja että kävimme lintutornissa. (Tuulia 1 lk.)

Se oli kiva reissu. Tarkkailtiin lintuja ja kaikenlaista muutakin. (Niila 1 lk.)

Käytiin linturetkellä. Nähtiin vesimittareita. Minä näin yhden lokin. Oli hauskaa, mutta minä olisin odottanut hauskempaa. (Pauli 1 lk.)

Olimme menneet ykköskakkosten ja kolmosnelosten kanssa lintutornille Arvospuolelle. Siellä me saatiin laput ja tehtiin tehtävät. Saimme makkaraa. Lopuksi me menimme telkän pönttöön ja siellä oli vissiin tipuja ja varmaan emo. (Enni 4 lk.)

Tänään 1.-4- luokat kävi Arvospuolen lintutornilla. Siellä me käytiin lintutornissa. Päivä oli todella mukava ja lämmin, Me tutkittiin luontoa ja tehtiin luontoon liittyviä tehtäviä. Me myös bongattiin lintuja ja syötiin. Se oli todella mukava päivä kun sai olla kavereiden kanssa lintutornilla. (Henna 2 lk.)

Oi ihana toukokuu

Toukokuu on tuonut mukanaan monenlaista säätä: lunta, räntää mutta myös kauniita lämpimiä päiviä. Ilta illan perään askeleet ovat suuntautuneet Kitisen rantaan ja lumien lähdettyä myös metsään. Yhden ikimuistoisen illan vietin kahden ystäväni kanssa Pyhä-Luoston kansallispuiston Tunturiaavalla. Ilta oli kaunis, aluksi tuuleskeli, mutta yötä kohti tuuli tyyntyi. Ketään muita ei puistossa näkynyt. Se on sääli, sillä toukokuussa luonto on raikkaimmillaan. Ja luonnossaliikkuja saa olla myös rauhassa Lapin parhailta luonnonsuojelijoilta, sääskiltä.

Reilun viiden kilometrin lenkki Tunturiaavan lintutornille ja takaisin sujui kaikessa rauhassa kävellen, katsellen, kuunnellen ja haistellen keväistä luontoa. Polulta löysin elämäni ensimmäiset korvasienet. Metsässä lauloi laulurastas ja järripeippo.

Tiaislaavulla pysähdyttiin hetkeksi ennen kuin matkaa jatkettiin pitkospuita pitkin Tunturiaavalle. En ole koskaan käynyt siellä tähän aikaan vuodesta. Se oli mykistävä kokemus. Sen värit, ja vedet, joista pilvet ja laskeva aurinko heijastuivat.






Joutsenpariskunta puuhasi pesällään, telkät uiskentelivat aavan vesissä. Sinirinta istuskeli puussa lähellä pitkospuita eikä häiriintynyt lainkaan myöhäisistä kulkijoista.

Takaisin päin käveleskeltiin Isonkurun kautta. Sulamisvedet virtasivat leveinä puroina, paikoin oli vielä luntakin maassa.  Isonkurun laavulla levähdettiin lähes parinsadan porrasaskelman jälkeen, viriteltiin tulet ja syötiin eväät. 

Vanha metsä Isonkurun kankaalla otti meidät syliinsä, rauhoitti ja sai hengittämään syvään ja kokemaan yhteyttä ikiaikaisen metsän, kallioiden ja tuntureiden kanssa. 

Kotiin palatessa tervehti auringonlasku Suvannon sillalle saapujaa. Kitisen varrella linnut lauloivat kesää, kesää... 

Sitä kohti mennen

Kaisu