Lokakuu Pyhätunturilla on parhaimmillaan juuri tätä! Muutaman pakkasasteen kirpakkaa, raikasta hengitysilmaa. Auringon lähes lämmittäviä säteitä, jotka saavat maiseman elämään ja kulkijan avaamaan takin vetoketjun.
Valkean lumen uskomattomat kiteet, joiden alta pienet varvut kurkistelevat hämmentyneitä: "Joko nyt", ne kysyvät ja haluavat vielä päättäväisesti nähdä auringon.
Tämä on myös porojen valtakuntaa, jossa nyt rykimäaikana, kulkijan kannattaa ottaa vakavasti ison urosporon röhkimä varoitus: "Tämä tokka on muuten minun ja sinun kannattaa pysyä siitä kaukana!" Kun poro havaitsee kulkijan vaarattomaksi, se lähtee paimentamaan laumaansa, mutta pitää kuitenkin tarkasti silmällä mitä kulkija tekee ja mihin suuntaan hän menee.
Tunturikävely ravitsee kulkijaa, tarjoaa pientä jännitystä, hiljaisuutta, kauneutta ja huikeita näkymiä.
Pyhän Lokakuuta ihaili Tiina
