22.10.2014

Värivaloja!




Palaan etelänmatkalta valkeaan maisemaan. Lumi narisee pikkukenkien alla kun teen ensimmäiset ihmisen jäljet kotipihaan.

Pieni parttio poroja, jänis ja orava – monta oravaa! – ovat kuvioineet pihatien jo aiemmin. Vielä löydän metsämyyrän parijäljet varaston nurkalta varvikkoon. Koivunsiemeniä hangella.

En malta mennä heti sisälle, vaan jään pihalle valohoitoon.

Soratie on kokonaan valkoinen, mutta metsässä vihreä varvikko pilkottaa lumen seasta, puiden oksillakin on valkoista. Tunturiselänne kuultaa vaalean helmenharmaana matalalta paistavan auringon pehmeässä valossa. Valkoinen, vihreä ja harmaa, pohjoisen lempeät värivalot hellivät silmiä, rauhoittavat mieltä ja kehoa.

Illansuussa pastellivärit hiipivät taivaalle ja värjäävät tunturin selänteen vaaleaan sineen, punaan ja sitten sinipunaan. Taivas toistaa värit voimakkaampina ja liikkuvina. Ilma on kevyttä ja läpinäkyvää, toisin kuin etelän tahmeanraskas ja riitasointuinen.

Iltayöstä käyn tarkastamassa että taivaankansi on paikallaan.


Raija Järvinen

Vanhusten viikko

Vanhusten viikkoa vietettiin 5.-12.10.2014 Pelkosenniemellä. Ohjelmaa oli tarjolla melkein viikon jokaiselle päivälle.


Perjantaina vuorossa oli sauvakävelylenkki muutaman asteen pakkasessa. 








Lenkin jälkeen tutustuttiin järjestötilaan kahvittelun merkeissä.

10.10.2014

Maalaus katsoo Sinua!



Pelkosenniemen kirjaston seinältä katsoo neljä jännittävää maalausta juuri Sinua! Ja minua!



Teokset hämäävät. Aluksi ne vaikuttavat piiloutuneilta. Siveltimen vedot ja värit risteilevät mieluummin peittäen kuin paljastaen.

Kun Sinä katsot teosta aikasi, se alkaa elää ja huomaat, että se onkin koko ajan tarkkaillut Sinua. Löydät hahmon piilossa olleen katseen, joka intensiivisyydessään hätkähdyttää. Kun otat askeleita oikealle, hahmon katse seuraa tai kun askellat vasemmalle, olet edelleen katseen sisällä.

Lapin taiteilijaseura on jalkautunut kaikkiin maakunnan kuntiin nyt kuudetta kertaa Hallaa VI -näyttelyssä. Pelkosenniemi sai kirjastoon lokakuun ajaksi Liisa Karintauksen maalauksia näyttelyseinälleen.

Kirjaston pieneen näyttelytilaan mahtui vain neljä teosta, koska kaksi teoksista ulottuu lattiasta kattoon ja leveyttäkin niillä on runsaasti. Teokset ovat niin voimallisia, että näissä neljässäkin riittää sulateltavaa.

Karintaus on vuonna 1977 syntynyt rovaniemeläinen taiteilija, jolle "taide on välttämätön tie elää, hengittää ja nähdä edes pieni häivähdys ns. totuudesta." Karintauksen mukaan taide voi näyttää meille sellaisia tärkeitä asioita ja vivahteita, joita emme muuten ehkä huomaisi.

Kutsun kaikkia kirjastoon. Tule ajan kanssa ja anna teosten vaikuttaa, katsoa Sinua. Se voi olla kuin uudistava siveltimen veto aistiesi avaamiseksi :)

Karintauksen teokset nähtävillä kirjastossa 29.10. saakka.

Tiina



6.10.2014

Ihana aamu Pelkosenniemellä

Seuraan Facebookissa ryhmää nimeltään Ihanat aamut. Ryhmässä vanhemmat jakavat kokemuksia onnistuneista ja epäonnistuneista aamulähdöistä lasten kanssa. Mikä aamu-unisen vertaistuen aarreaitta!

Inhoan kiireaamuja. Työssäkäyvän niitä on kuitenkin mahdotonta välttää, koska työasiat on järkevintä ajoittaa ja hoitaa siten, että mahdollisimman moni muukin on samaan aikaan töissä, ja lapsille on tärkeää säännöllinen rytmi.

Ihanat aamut -ryhmässä opetellaan joka viikko uusi rutiini tai tapa. Esimerkiksi aamu aloitetaan juomalla lasillinen vettä. Tai että aamu valmistellaan illalla mahdollisimman valmiiksi. Kahvi ladataan illalla valmiiksi (no, juoman laatu vähän kärsii). Omat ja lasten vaatteet ym. tarvikkeet laitetaan illalla valmiiksi. Lasten kanssa laaditaan listat aamutoimista. Yhdessä on mahdollista myös tsempata asennoitumaan ja suhtautumaan aamutilanteisiin eri tavalla.

Olen kokenut aamuja sekä kaupunkiympäristössä että täällä Pelkosenniemellä. Tietyt asiat leimasivat aamuja kaupungissa. Nykyään aamuisin koitan muistaa pitää mielessä, miten suhteellista kaikki on: Pelkosenniemellä päiväkotimme sijaitsee 200 metrin päässä, samoin työpaikka. Ei haittaa, vaikka jotain unohtuu; kaikki on kivenheiton päässä. 

Aamuisin minun ei tarvitse lähteä autolla. Laittaa lämmitykseen, skrapata, pakata lapset kyytiin ja vöihin, käyttää, ajaa, sammuttaa, käynnistää jne. Ei ole myöskään pakko lähteä pyörällä - tai ainakaan avata sitä, lukita, avata, lukita. Eikä tarvitse odottaa sateessa tai kylmissään bussipysäkillä! Muistaa ottaa bussikortti tai kolikoita, myös paluumatkaan.

Pelkosenniemi on yllättänyt, kuinka sujuvaa aamuarki voi olosuhteiltaan ollakaan. Loput on vain asenteesta kiinni!

Jaana