Värivaloja!

Palaan etelänmatkalta valkeaan maisemaan. Lumi narisee pikkukenkien alla kun teen ensimmäiset ihmisen jäljet kotipihaan.

Pieni parttio poroja, jänis ja orava – monta oravaa! – ovat kuvioineet pihatien jo aiemmin. Vielä löydän metsämyyrän parijäljet varaston nurkalta varvikkoon. Koivunsiemeniä hangella.

En malta mennä heti sisälle, vaan jään pihalle valohoitoon.

Soratie on kokonaan valkoinen, mutta metsässä vihreä varvikko pilkottaa lumen seasta, puiden oksillakin on valkoista. Tunturiselänne kuultaa vaalean helmenharmaana matalalta paistavan auringon pehmeässä valossa. Valkoinen, vihreä ja harmaa, pohjoisen lempeät värivalot hellivät silmiä, rauhoittavat mieltä ja kehoa.

Illansuussa pastellivärit hiipivät taivaalle ja värjäävät tunturin selänteen vaaleaan sineen, punaan ja sitten sinipunaan. Taivas toistaa värit voimakkaampina ja liikkuvina. Ilma on kevyttä ja läpinäkyvää, toisin kuin etelän tahmeanraskas ja riitasointuinen.

Iltayöstä käyn tarkastamassa että taivaankansi on paikallaan.


Raija Järvinen