Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun Niemen kirjasto täytti vuosia! Kyllä se on niin väärin, niin väärin! Koko päivä kahveeta keitettiin, trahteerattiin ja koululaisia mehutetiin. Koko päivä! Kyllä ei ole laitaa...
Ja illalla oikein juhlistettiin Kirjakahvilassa. Kyllä se on niin väärin. Kyllä ei.
Siellä vielä täytekaakkua, voi ietari sentään. Ja musiikkia. Ihan korvia vihloo.
Oliko se se sinitukkanen nainen sielä? Ai, sekö oli nyt valkohapsinen? Jaa, eikö. No mikä se sitte oli? Ahaa, joulunpunanen. Joo, pitihän se arvata, jotakin taas keksii. Koskaan ei tiiä, että mikä on päivän väri. Kyllä ei oo mitään rajaa siinäkään hommassa!
Sekö se sielä sopotti siitä historiasta, se joulunpunanen? Ai ei vai. No, kuka se sitte? Jaa ihan eri nainen. Ai joku tutkimus vai. Sellanen opintohistoria, jaaha. Joo joo. Kyllä on sekin sitte väärin, ihan väärin. Että kerrotaan historioita. Onko niissä etes mitään perää? Niin on väärin, on ei.
Ja joululaulujakin ja joku runo tai roosaruno. Voi kauhia paikka. Että siitä mieli pahottuu, niin mennee ihan matalaksi. No menee menee, ku en minä päässy sinne. No en! Ku olin reenaamassa SuurPärsky roolia kotona petin pohjalla. Juuri kun omalla kirjastolla oli tämmönen juhlallinen ja historiallinen hetki. Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun en päässy en kyenny paikalle. Petissä vaan pärskin ja räkää ilmanvaihtoaukoista keräsin. On se niin väärin! Ja oma kirjasto vielä.
Seku on ihan maailman mukavin kirjasto ja sen asiakkaat on taatusti maailman mukavimmat asiakkaat ja sen työntekijät on kans maailman mainioimmat. Ja minä vaan pärskin, on se niin väärin...
Tiina SuurPärsky Suvannosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti