On savusiikaa, puikulapottua, hirvikäristystä,
sienisalaattia, muikkulaatikkoa, puolukkasurvosta. Löytyy mustikkapiirakkaa, vattuhilloa,
mustaherukkasosetta – hilloista eli lakoista puhumattakaan.
Yrtit kasvavat kesäisin kiittäen aurinkoa, joka paistaa yötä
päivää. Valkosipuli ja purjo nauttivat luonteelleen sopivasta arktisesta
ilmastosta. Kaarnikat (tutuille variksenmarjat) pullistuvat ylpeydestä vaarojen
rinteillä. Karpalot juoksuttavat naisihmisiä pitkin jänkiä roudan jo
jähmettäessä maita, hirvet ja teeripoikueet miehiä.
Kevätauringon valo paahduttaa ahkerimmat pilkkijät, jotka
nostelevat jäälle ahvenen toisensa perään. Madekoukkujen salat paljastetaan
vain toisille asiaan uskoville. Isot hauet nauravat viiksiinsä, kunnes
pyörähtävät pullina lautaselle.
Luonnon herkuilla ei lihomaan pääse, jos ne itse kasvattaa,
kerää tai pyytää.
Joskus voi myös kokea mielen katiskat; nauttia hämyisestä
marraskuun illasta revontulien ja tähtien syttyessä taivaalle, ensimmäisen
lumen naristessa kenkien alla.
Elämä Pelkosenniemellä on yhtä herkkua.
Kaisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti