Tuiki taivaallista

On savusiikaa, puikulapottua, hirvikäristystä, sienisalaattia, muikkulaatikkoa, puolukkasurvosta. Löytyy mustikkapiirakkaa, vattuhilloa, mustaherukkasosetta – hilloista eli lakoista puhumattakaan.

Yrtit kasvavat kesäisin kiittäen aurinkoa, joka paistaa yötä päivää. Valkosipuli ja purjo nauttivat luonteelleen sopivasta arktisesta ilmastosta. Kaarnikat (tutuille variksenmarjat) pullistuvat ylpeydestä vaarojen rinteillä. Karpalot juoksuttavat naisihmisiä pitkin jänkiä roudan jo jähmettäessä maita, hirvet ja teeripoikueet miehiä.

Kevätauringon valo paahduttaa ahkerimmat pilkkijät, jotka nostelevat jäälle ahvenen toisensa perään. Madekoukkujen salat paljastetaan vain toisille asiaan uskoville. Isot hauet nauravat viiksiinsä, kunnes pyörähtävät pullina lautaselle.

Luonnon herkuilla ei lihomaan pääse, jos ne itse kasvattaa, kerää tai pyytää.

Joskus voi myös kokea mielen katiskat; nauttia hämyisestä marraskuun illasta revontulien ja tähtien syttyessä taivaalle, ensimmäisen lumen naristessa kenkien alla.

Elämä Pelkosenniemellä on yhtä herkkua.

Kaisu

Linturetki

Pelkosenniemen koulun 1.-4- luokkalaiset tekivät lasten lintuviikolla retken Arvospuolen lintutornille Pelkosenniemellä. Sää suosi innokkaita retkeilijöitä ja ohessa lasten tuotoksia retkestä.

Meillä oli koulussa Bird lifen lasten lintuviikko. Sen ansiosta 1-4 lk. lähdimme linturetkelle Arvospuolen lintutornille. Meidät jaettiin viiteen joukkueeseen. Saimme vihkon, jossa oli ryhmälle tehtäviä ja erilaisia taulukoita. Joukkue kerrallaan meni torniin, jonne oli viritetty kaukoputki. Lintuhavainnot kirjoitettiin vihkoon ja mentiin seuraavaan tehtävään. Mukava piristys vielä ennen koulujen loppumista. (Oona 4 lk.)

Mentiin takseilla Arvospuolelle. Käveltiin lintutornille. Lintuja ei näkynyt. Paistoimme makkaraa ja tulimme takseilla takaisin koululle.  (Anssi 1 lk.)

Oltiin Luken ryhmässä jossa oli Sanni, Anssi ja minä. Kävimme Arvospuolelle lintutornille katselemaan lintuja ja paistettiin makkaraa. Ja juotiin pillimehua. Sen pituinen se. (Emma 1 lk.)

Välitunti loppui ja olimme menossa Arvospuolen lintutornille. Kun me olimme lintutornilla, kuulin ryhmäni. Minun ryhmään kuului Tuomas, Miikka, Matias, Lili ja minä. Ensimmäisenä me teimme tarkkaile ympäristöä tehtävän. Mutta emme voineet tehdä sitä loppuun, koska emme löytäneet mitään. Me näimme västäräkin, keltasirkun ja laulujoutsenen. Me söimme makkaraa ja joimme pillimehua kun olimme tehneet tehtävät.  (Anni 3 lk.)

Oltiin lintutornilla ja nähtiin lintuja. (Miikka 2 lk.)

Linturetkellä oli mukavaa tutkia lintuja ja tutustua uusiin ötököihin ja että kävimme lintutornissa. (Tuulia 1 lk.)

Se oli kiva reissu. Tarkkailtiin lintuja ja kaikenlaista muutakin. (Niila 1 lk.)

Käytiin linturetkellä. Nähtiin vesimittareita. Minä näin yhden lokin. Oli hauskaa, mutta minä olisin odottanut hauskempaa. (Pauli 1 lk.)

Olimme menneet ykköskakkosten ja kolmosnelosten kanssa lintutornille Arvospuolelle. Siellä me saatiin laput ja tehtiin tehtävät. Saimme makkaraa. Lopuksi me menimme telkän pönttöön ja siellä oli vissiin tipuja ja varmaan emo. (Enni 4 lk.)

Tänään 1.-4- luokat kävi Arvospuolen lintutornilla. Siellä me käytiin lintutornissa. Päivä oli todella mukava ja lämmin, Me tutkittiin luontoa ja tehtiin luontoon liittyviä tehtäviä. Me myös bongattiin lintuja ja syötiin. Se oli todella mukava päivä kun sai olla kavereiden kanssa lintutornilla. (Henna 2 lk.)

Oi ihana toukokuu

Toukokuu on tuonut mukanaan monenlaista säätä: lunta, räntää mutta myös kauniita lämpimiä päiviä. Ilta illan perään askeleet ovat suuntautuneet Kitisen rantaan ja lumien lähdettyä myös metsään. Yhden ikimuistoisen illan vietin kahden ystäväni kanssa Pyhä-Luoston kansallispuiston Tunturiaavalla. Ilta oli kaunis, aluksi tuuleskeli, mutta yötä kohti tuuli tyyntyi. Ketään muita ei puistossa näkynyt. Se on sääli, sillä toukokuussa luonto on raikkaimmillaan. Ja luonnossaliikkuja saa olla myös rauhassa Lapin parhailta luonnonsuojelijoilta, sääskiltä.

Reilun viiden kilometrin lenkki Tunturiaavan lintutornille ja takaisin sujui kaikessa rauhassa kävellen, katsellen, kuunnellen ja haistellen keväistä luontoa. Polulta löysin elämäni ensimmäiset korvasienet. Metsässä lauloi laulurastas ja järripeippo.

Tiaislaavulla pysähdyttiin hetkeksi ennen kuin matkaa jatkettiin pitkospuita pitkin Tunturiaavalle. En ole koskaan käynyt siellä tähän aikaan vuodesta. Se oli mykistävä kokemus. Sen värit, ja vedet, joista pilvet ja laskeva aurinko heijastuivat.






Joutsenpariskunta puuhasi pesällään, telkät uiskentelivat aavan vesissä. Sinirinta istuskeli puussa lähellä pitkospuita eikä häiriintynyt lainkaan myöhäisistä kulkijoista.

Takaisin päin käveleskeltiin Isonkurun kautta. Sulamisvedet virtasivat leveinä puroina, paikoin oli vielä luntakin maassa.  Isonkurun laavulla levähdettiin lähes parinsadan porrasaskelman jälkeen, viriteltiin tulet ja syötiin eväät. 

Vanha metsä Isonkurun kankaalla otti meidät syliinsä, rauhoitti ja sai hengittämään syvään ja kokemaan yhteyttä ikiaikaisen metsän, kallioiden ja tuntureiden kanssa. 

Kotiin palatessa tervehti auringonlasku Suvannon sillalle saapujaa. Kitisen varrella linnut lauloivat kesää, kesää... 

Sitä kohti mennen

Kaisu