Jouluisia taivaan valoja

Iltapäivän hetki Saunavaarassa tapanina.

   Viime päivien pakkasten aikaan ulkopuolista maailmaa on ollut pakko tutkailla ikkunasta. Valot ja piipusta nouseva savu ovat merkkinä siitä, että naapuritaloissa asutaan. Ikkunoista näkyy myös taloja, joiden piipuista ei nouse savut eikä pimeällä näy valoja. Näitä tällaisia taloja on useita Kemijärven ja Pelkosenniemen välilläkin. Ne kertovat väen vähenemisestä ja muuttamisesta kasvukeskuksiin. 

    Ankeuden sijasta ikkunastakin voi nähdä mielenkiintoisia ilmiöitä. Lapin taivas on avara ja joulun aikaan päivä on lyhyt. Aamu ja ilta kohtaavat, keskipäivää ei ole lainkaan ja yö pitkä.

      Tapanina kasvavan kuun sirppi nousi idästä ja samassa suunnassa oleviin pilviin heijastui vastakkaisesta suunnasta horisontin alapuolella olevan auringon valo. Ihmettelemistä kerrakseen. 

 

      Jouluaattoiltana ja -yönä taivaalla loimuavia revontulia piti ihailla pihalla ja vielä ikkunoistakin. Oli vihreää, punaista ja sinistä värileikkiä.  Lapsuudessani, monta monituista vuosikymmentä sitten revontulet olivat yhtä kiehtovat. Muistan hyvin, miten olin innoissani, kun löysin koulun luonnonopin kirjasta niille selityksen. Nyt kännykällä ottamistani kuvista saa kalpean aavistuksen revontulten leimuamisesta ja loimuamisesta. Ei ole ihme, että maapallon toiselta puolelta tullaan niitä ihailemaan.

Revontulivyö, alanurkassa avoin ovi.

 Tähtitaivaan tutkiminen on sitten aivan oma lukunsa ja varmasti kiehtova. Kännykällä kuvien ottaminen tähdistä ei onnistu. Niin tähtitaivasta kuin revontulten leikkiäkin voi ihailla muuten vain.

Aurinkoa aamupäivään joulun alla.
Tätä odotellaan.

 Onnea vuodelle tulevalle vuodelle 2015!

Marja-Liisa
Saunavaarasta

 

Tuiki taivaallista

On savusiikaa, puikulapottua, hirvikäristystä, sienisalaattia, muikkulaatikkoa, puolukkasurvosta. Löytyy mustikkapiirakkaa, vattuhilloa, mustaherukkasosetta – hilloista eli lakoista puhumattakaan.

Yrtit kasvavat kesäisin kiittäen aurinkoa, joka paistaa yötä päivää. Valkosipuli ja purjo nauttivat luonteelleen sopivasta arktisesta ilmastosta. Kaarnikat (tutuille variksenmarjat) pullistuvat ylpeydestä vaarojen rinteillä. Karpalot juoksuttavat naisihmisiä pitkin jänkiä roudan jo jähmettäessä maita, hirvet ja teeripoikueet miehiä.

Kevätauringon valo paahduttaa ahkerimmat pilkkijät, jotka nostelevat jäälle ahvenen toisensa perään. Madekoukkujen salat paljastetaan vain toisille asiaan uskoville. Isot hauet nauravat viiksiinsä, kunnes pyörähtävät pullina lautaselle.

Luonnon herkuilla ei lihomaan pääse, jos ne itse kasvattaa, kerää tai pyytää.

Joskus voi myös kokea mielen katiskat; nauttia hämyisestä marraskuun illasta revontulien ja tähtien syttyessä taivaalle, ensimmäisen lumen naristessa kenkien alla.

Elämä Pelkosenniemellä on yhtä herkkua.

Kaisu

Liukastumisen torjuntaa

Hyvin pitää nastoitettu liukueste kengän kantapäässä ja seniorin pystyssä!

Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat vaanivat  ulko-oven takana, mutta Pelkosenniemen  senioreilla ulkona liikkuminen on aikaisempaa turvallisempaa.

Vanhusneuvoston aloitteestaPelkosenniemen kunta päättänyt kustantaa kengän kantaan laitettavat liukuesteet yli 65-vuotialle asukkailleen, jotta mummot ja papat pysyisvät pystössä kylien raiteilla ja pihamailla liikkuessaan. Meidän vanhemman väen taspainonhallinta voi pettää ja kaatumiset voivat johtaa pitkiin ja kalliisiin sairaalajaksoihin. Liukuesteillä toivotaan vähennettävän  näitä kuluja.

Sopiva koko korkokenkäänkin löytyy

Tänään marraskuun 12. päivänä oli Asuste- ja Kenkä Pesosella tungosta, kun porinakerhosta palaavat eläkeläiset kävivät sovittamassa kenkiinsä sopivia liukesteitä. Joutuisimmat ovat jo aikaisemmin hakeneet omansa. Liukuesteitä voi käydä hakemassa
myöhemminkin talven aikana. Tälle syksylle on varattu 60 paria ja ensi vuoden puolelle enemmän.

 Jakotilaisuudessa oli mukana kunnan puolesta  uusi sosiaalisihteeri Kari Hyötylä, joka kuvassa keskustelee Toivo Sannelvuon ja Pirkko Autioniemen kanssa. Toivo on lähdössä testaamaan liukuesteitä Kilpiaavalle.

Pelkosenniemen vanhusväestö kiittää kunnan päättäjiä ja virkamiehiä ikäihmisten liukastumisten  torjunnassa! Erityiskiitos kunnanjohtajalle Erkki Parkkiselle!

Yritämme pysyä pystyssä!

Yli 65-vuotiaiden puolesta                                  Marja-Liisa

Määrittelyn vaikeus

Tyyliteltyjä pääsiäiskukkia,
nuoruuden muistoja!

Oletko koskaan ajatellut olevasi talo?

Lapsuus perusta,

Nuoruus avaria ikkunoita.

Keski -ikä on avoin ovi,

Kaikki tilat käytössä,

Tiet lähteä ja palata,

Vanhuus,

Huone johon ei ole avainta tarvita.

Eeva Heilalan runokoelmasta Tässä iässä.

Ikään, ikääntymiseen ja ikäpolviin liittyy monia itsepintaisia uskomuksia ja perusteettomia yleistyksiä, jotka ovat toisinaan jopa keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi vanhuudesta puhuttaessa ikäihmisiä edustavat milloin runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevat, milloin taas aktiiviset seniorit.

Mielenkiinnolla luin netistä jukaisua Ikäpolvien taju – Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Siinä elämänkulkuun, ikään ja ikäpolviin liittyviä kysymyksiä pohtivat tutkijat ja eri ikäpolviin kuuluvat ihmiset (www.vtkl.fi → sähköiset julkaisut www.ikapolvet.fi).

Julkaisussa on tutkittu mm. sitä, mitä nimitystä eläkeikäiset ihmiset halusivat käyttää itsestään ja mitä nimitystä nuoremmat ikäluokat heistä käyttivät. Seniori-nimitys oli kaikkien ikäluokkien vastaajien suosikki, mutta nuoremmat vastaajat suosivat myös sanoja ikäihminen  ja ikääntyvä. Vanhus-sana oli selvästi epäsuosiossa, vaikka meistä jokainen iästä riippumatta vanhenee. Uusi vanhuspalvelulakikin jaottelee vanhuuseläkeikäiset omillaan toimeentuleviin ikääntyneisiin ja apua ja hoivaa tarvitseviin iäkkäisiin. 

Onneksi erilaisia lomakkeita täyttäessäni voi huoletta rastittaa kohdan eläkeläinen miettimättä, mihin eläkkeellä olevien ryhmään vanhuspalvelulain tai muiden ihmisten mielessä kuuluun.

Meillä Pelkosenniemen senioreilla/ikääntyvillä/eläkeläisillä  on tänä talvena ollut monta ilon aihetta.

Kemijoen jäällä on ollut mahtavat hiihto-olosuhteet. Nyt pitää olla
jo varovainen jäällä liikkumisessa.

1) Ensinnäkin olemme saaneet nauttia monta viikkoa upeista valkoisista hangista.
 Olemme voineet kuntomme mukaan käydä hiihtämässä joko tunturissa, aavoilla tai jäällä. Meillä on niin kaunis luonto.

2) Kuntamme väestöstä eläikäisiä on huomattava osa ja siksi on hyvä, että Kylässä hyvä, kotona paras 2 -hanke jalkautuu koko kunnan alueelle.  Se on Sodankylän Vanhustenkotiyhdistys ry:n hallinnoima ja RAY:n rahoittama kolmivuotinen hanke vuosille 2014 -2016 (www.missaparas.fi).

Hankkeen päätavoitteena on luoda läheisauttamisen, vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan verkosto maaseutukylissä asuvien ikäihmisten tueksi. Jo tälle keväälle on tarjolla tablettitietokoneen käyttökursseja ja liikuntaan painottunutta vertaisveturikoulutusta. Nyt vain joukolla mukaan!

3) Eri yhdistykset ja niiden mukana kuntamme ainoa eläkeläisjärjestö saanevat entisen alakoulun tiloihin kauan kaivatun kokoontumistilan, jossa voidaan kokoustaa ja pitää kerhoja niin keskellä päivää kuin iltasellakin. Toivottavasti sinne saadaan lukolliset kaapit kullekin järjestölle ja tietenkin kahvinkeittomahdollisuus. Lisätoiveena voisi olla dataprojektorin käyttömahdollisuus. Uskon, että käyttövuoroista pystytään sopimaan ja tila tulee pysymään hyvässä kunnossa. Kiitos kunnalle!

4) Kunnan kotisivuilta löytyy nyt vanhusneuvoston kokoonpano ja toimintasuunnitelma tälle vuodelle. Neuvosto toimii ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien puolestapuhujana -   kunnassamme sosiaaliosaston alaisena. Nyt pitää toivoa niin, että kunnalliset vanhusneuvostot säilyvät SOTE-uudistuksessa ja niiden kokemusasiantuntemusta käytetään hyväksi lähipalvelujen perustason lähipalvelujen turvaamisessa.

Pääsiäisenalusviikon olin eläkeläisten asioiden tiimoilta kolme päivää Etelä-Suomessa kokousmatkalla ja siksi ajatukseni pyörivät ikääntymisen ympärillä.

Pääsiäisterveisin  Marja-Liisa



Koululaiset tenttasivat piispaa Pelkosenniemellä

Piispa kertoi pohjoisen hiippakunnan saaneen piispanristin Venäjän tsaarilta 1800-luvulla.

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vieraili Pelkosenniemen koululla perjantaina 4. huhtikuuta. Koululaiset saivat tilaisuuden kysellä piispan elämästä ja työstä.

• Onko piispan työ rankkaa?
• Joskus on päiviä, jolloin muki on täynnä, mutta kyllä minä pidän työstäni, piispa vastaa.

Samuel Salmi vihittiin Oulun hiippakunnan piispaksi loppiaisena 2001. Piispa vieraili Pelkosenniemellä viimeksi kymmenen vuotta sitten.

• Mitä harrastat?
• Lempiharrastukseni on sauvakävely, mutta pidän myös metsästämisestä ja hiihdosta. Ennen tykkäsin myös lasketella, mutta sitten kaaduin niin pahasti että mursin olkapääni, sen jälkeen en ole uskaltanut lasketella.

Piispalta kysyttiin myös, onko hänellä piispan lakki. Hän kertoi että kyllä häneltä sellainen löytyy, mutta hänessä on vähän pohjoisen vikaa, sillä hän ei tykkää käyttää mitään koristeellista.

Piispalla on myös kirjallista tuotantoa, kuten ”Kuule pohjoista puhetta, Lapin pojasta piispaksi”.

Päiväkodin Hiihtokisat

Pelkosenniemen päiväkodin lapset kisailivat  toisiaan vastaan hiihdon merkeissä aurinkoisessa kevät säässä huhtikuun 9:s päivä.

Kisailemassa oli parisenkymmentä lasta ja mukana oli myös lasten vanhempia ja sukulaisia kannustamassa heitä kisoissa. Hiihtokisat järjesti Pelkosenniemen päiväkoti yhdessä liikuntatoimen kanssa.

Tulokset:

2007 syntyneet

Pojat: 1) Johannes Kortelainen 2'05

            2) Arttu Tolppanen          2'07

            3) Onni Poikela                           3'06

Tytöt: 1) Jelena Leinonen          2'55

2008 syntyneet

Pojat:  1) Iivari Luoma-aho 1'57

            2) Nilo Oikarinen      2'48

            3) Jonni Lauttajärvi  3'29

Tytöt: 1) Riika Koskela        2'44

            2) Taru Valkola         3'18

            3) Alina Kunnari        3'51

2009 syntyneet

           1) Neea Jounila 36'0

           2) Ella Poikela    1'34

2011 syntyneet

           1) Ante Keränen 1'58

           2) Erkki Poikela  2'09

Latujen pituudet kisoissa olivat 50, 100 ja 300 metriä.

Kuvat ja teksti: Sami Aikioniemi

Iltaohjelmaa

Revontulia, käsivaralta otettu kuva

Täysikuu

Laskiaisriehaa

Sunnuntaina 2.3. Pelkosenniemellä vietettiin jo perinteeksi muodostunutta laskiaisriehaa väentungoksen merkeissä. Tapahtuman puuhamies Heikki Arvola arveli tapahtumassa käyneen yhteensä 472 ihmistä.

”Kaikki kävijäarviot menivät metsään”, kertoi Heikki auringon pilkahdellessa taivaalta. ”Paljon on sekä entisiä että nykyisiä Pelkosenniemeläisiä liikkeellä tänään”, Heikki jatkoi hymy huulillaan.

Tapahtuman ehdottomaksi suosikiksi nousi moottorikelkka-ajelu. Talutusratsastuksessakin riitti kävijöitä tasaiseen tahtiin. Anu Lampinen Lucky Ranchilta kertoi hevosten saaneen paljon uusia ihailijoita.

Myös makkaranpaistopisteellä riitti kuhinaa – onneksi syömistä riitti kaikille halukkaille. Jälkiruoaksi Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjosi laskiaispullaa ja kaakaota. ”Olipas lämmintä”, totesi grillimestari Niina Arvola kiireisen iltapäivän päätteeksi.

Makkaranpaistopisteen kuhinaa

Paikalla pääsi toki myös pelaamaan hankisählyä sekä laskemaan perinteistä pulkkamäkeä. Pelkosenniemen kunnan liikunta- ja nuorisosihteeri Mika Parviainen kertoi tapahtuman onnistuneen yli odotusten. ”Ensi vuonna taas uudelleen”, hän sanoi tapahtuman lopuksi.

Mäenlaskua

Metsäkauris

Metsäkauris Kemijoella

Tammikuu 2014

Lunta tulvillaan....

Pelkosenniemen kylistä kajahtaa!

                                

Joulun ja vuodenvaihteen lähestyminen on aina tilinteon paikka. Silloin joutuu miettimään, mitä on tullut tehtyä, ja mitä sitten ei saanutkaan aikaiseksi. Tämä vuosi – ja varsinkin tämä syksy – on ollut monen Pelkosenniemen kylän aktiiviselle toimijalle kiireistä aikaa. Vuoden vaihteessa loppuu puolitoista vuotta kestänyt Pelkosenniemen kylät -hanke, jota Marianne on projektipäällikkönä antaumuksella vetänyt. Kylähankkeen tavoitteena on ollut kiinnittää muun maailman huomio siihen, että Pyhätunturin lisäksi Pelkosenniemeltä löytyy vireä kirkonkylä ja lukuisa joukko muita eläviä kyliä. Ja kertoa, että Pelkosenniemen kylissä on hyvä asua ja elää. Tavoitteena on ollut myös tuoda kyliin ja kuntaan uusia asukkaita, jotka olisivat kiinnostuneita siitä elämänmuodosta ja niistä elinmahdollisuuksista, joita paikkakunta tarjoaa.

                      
Niinpä jo kevättalvella alettiin puuhata kylien ja koko Pelkosenniemen yhteisen esittelylehden tekemistä. Hanke palkkasi Elinan, turkulaisen toimittajan, tekemään lehteä – ja toisen Elinan ottamaan siihen kuvia. Yhdessä mietittiin kylissä jutunaiheita, etsittiin kuvia, kirjoitettiin ylös ruokareseptejä, ja tehtiinpä joku juttukin. Kesällä putkahti lehti ulos kaikkien saataville Viestinetin hienosti taittamana.

                      
Kyläläisten kiireet eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Porukalla pohdittiin kunnan visuaalista ilmettä, suunniteltiin oman kylän logo, ja siihen sopiva ja kylään sattuva sanonta eli slogan. Kirkonkylällä järjestettiin maisemanhoitotalkoita.  Vuoden 2014 kalenteriin tehtiin kustakin kylästä oma sivu, ja näinä päivinä julkaistavaan ”Uuden asukkaan oppaaseen” haettiin kuvia ja kirjoitettiin kuvauksia omasta kylästä, sen nähtävyyksistä ja käyntikohteista.

                      
Suurin haaste näin tavallisen kyläläisen silmin oli kylän esittelyelokuvan tekeminen. Täällä Suvannossakin kokoonnuttiin koululle isolla porukalla miettimään, mitä kylästä halutaan kertoa. Viikon päästä tulivat Mediapajan pojat Sodankylästä kuvaamaan. Taas olivat kyläläiset liikkeellä talkoilemassa. Sitten suunniteltiin tarinaa ja tekstiä, löydettiin lukijat, jotka muokkasivat kylästä kertovan tekstin omaan suuhunsa sopivaksi ja ajelivat eräänä syksyisenä sunnuntaina nauhoittamaan juttua studiolle Sodankylään. Samalla purkkiin pantiin myös Suvannosta kertovan laulun viuluesitys. Vielä katseltiin yhdessä filmin raakaversiota, tehtiin korjausehdotuksia, kaivettiin esiin vanhoja kuvia, jotka liitettiin elokuvaan. Ja viimein valmista filmiä lähdettiin katsomaan Naavaan hankkeen järjestämän Pyhätunturin tutustumispäivän lopuksi. Siellä näytillä oli kooste kaikkien kylien filmeistä. Kylläpä se jännitti… Mainiot filmit näkyvät nykyään You Tubessa, josta ne löytyvät osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=pQZN_THSRMI&feature=c4-overview&list=UUMmZvsCCIqdqx2Nx44eLClw.

                      
Nyt kun viimeinenkin hankkeen julkaisu, Suvannon kylän esite, on lähtenyt painoon, voi jo huokaista helpotuksesta. Joskus sitä miettii, miksi nähdä vaivaa, kun päivät ovat jo muutenkin täynnä. Keskittyisi vain oman huushollin ja tekemättömien töiden parissa puurtamiseen… Miksi ei siis linnoittautuisi omaan yksityiseen maailmaansa välittämättä siitä, mitä kylässä tai paikkakunnalla tapahtuu tai tehdään? Kai me ihmiset olemme kuitenkin sosiaalisia olentoja. Me saamme paljon toisiltamme emmekä voi koskaan elää täysin yksin. Yhteinen puuhaaminen ja yhteisten asioiden eteen töiden tekeminen antaa paljon. Se on hauskaa. Se laajentaa näköaloja. Se opettaa ja kasvattaa vielä aikuisenakin, kun uskaltaa mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja yrittää jotain uutta. On myös tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin ja saada tyydytystä siitä, että voi vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen.

                       
Pelkosenniemen kylät - hankkeessa tehtiin tietysti paljon muutakin: yksityishenkilöiden kiinteistö- ja tonttipörssi, kunnan viestintästrategia, retkiä, tapahtumia, Pelkosenniemen esilletuomista niin lehtien palstoilla kuin radiossa ja TV:ssäkin. Hanketta hallinnoi Pelkosenniemen kunta ja sen rahoitus on suurimmaksi osaksi saatu Pohjoisimman Lapin Leader ry:n kautta EU:lta ja valtiolta.

                      
Tämäkin Melekosen pieni – Pelekosenniemi -blogi on hankkeen synnyttämä. Yhteisöblogi on meitä kaikkia varten. Odotan suurella mielenkiinnolla jokaista Pelkosenniemestä kertovaa tai pelkosenniemeläisen tekemää kirjoitusta tai kuvaa, joka sinne ilmestyy. Kirjoittaja- ja kuvaajajoukko on näin aluksi vielä pieni ja mukaan mahtuisi lisää porukkaa, jos vain innokkaita löytyy. Yhteyshenkilönä ja koordinaattorina on Mikko, kunnan vapaa-ajanohjaaja, jolta saa tietoa blogista.

                      
Minulla itselläni on ollut mahdollisuus olla tässä kylähankkeessa mukana kahdella tavalla: Suvannon kyläläisenä ja hankkeen ohjausryhmän jäsenenä. Lämmin kiitos kaikille eri tavoin hankkeessa mukana olleille! Yhdessä tekeminen on iso ilo. Ja vaikka maailma ei vieläkään tullut ihan valmiiksi, on nyt sopiva aika hengähtää. Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille! Nyt voi hyvillä mielin noudattaa tutun joululaulun kehotusta:

                     

”Arkihuolesi kaikki heitä,

  mieles nuorena nousta suo.

  Armas joulu kun kutsuu meitä                

  taasen muistojen suurten luo…”

                     

Suvannossa, Mattilan pirtissä, kun jouluun on aikaa enää kaksi yötä…

                                           Kaisu

Aamusta iltaan

Aamu Kemijoella

Ilta