Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi

Kesäterveisiä Pelkosenniemeltä!

Lämmintä on ollut lähipäivinä jopa +30 astetta ja esiintymislavaa/katosta on alettu rakentamaan torille, joka on ensimmäisen kerran käytössä Pelkosenniemen kunnan 350vuotis juhlatapahtumassa 26.heinäkuuta. Tännehän kuuluu aivan hyvää, ihmiset ovat kesäisillä mielillä, joka näkyy jo kauas kuntalaisten positiivisesta asenteesta ja olemuksesta. No mutta siis joo... 

Aiheenani on Vappuna (1.5) perustettu blogini "Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi", joka nimensä veroisesti uutisoi lapin läänin alueella tapahtuvia keikkoja/festivaaleja yms muita tapahtumia aika ajoin. Sekä myös tapahtumista on kuvia omalla kuvasivustollani ja "Aikioniemi Photographyn" löytää myös facebookista...

Tämä koko ideahan lähti siitä, että halusin molemmat harrastukset koota yhteen; valokuvauksen ja keikoilla/festareilla/tapahtumissa käymisen, niin päätin tehdä ensin kuvasivuston, jonne muiden nähtäväksi lisäsin keikoilla ottamiani valokuvia eri artisteista/tapahtumista. 

Sitten päätin hieman markkinoida kuviani/kuvasivustoa tekemällä facebookiin sivuston, jonne tulisin linkittämään kuvagalleria-linkkejä, joiden kautta pääsisi kuvasivustolleni tutustumaan kaikkiin kuviin, ettei kaikkea tarvitsisi laittaa facebookiin. Ja kuvat.fi-palvelu toimii samalla mainiosti myös pilvipalveluna, jonne talletan kuvat myöhempää mahdollista käyttöä varten. 

Noin kuukautta myöhemmin mietin, että voisinko alkaa myös kirjoitteleen juttuja keikoilta/uutisoimaan lapissa olevia tapahtumia sekä myös infoamaan tulevista keikoista/tapahtumista jne... Tykkään kyllä harrastuksestani ja haluan tuoda esille sen muillekin, että näkevät mistä oikeesti pidän!!

Jees, mutta oishan se kiva, että te tämän blogin lukijatkin voisitte käydä aktiivisesti seuraileen sivustojani ja infota myös muillekin, jotta saataisiin lisää tykkääjiä facebook-sivustollekin ja tottakai lisää blogini lukijoita ja kuvien katselijoita!!

Linkit sivustoilleni:

http://www.facebook.com/aikioniemiphotography

http://aikioniemiphotography.blogspot.fi

http://aikioniemi.kuvat.fi

Pistähän meiliä jos tarviit jeesii tai muuta kysyttävää; sami.aikioniemi@pelkosenniemi.fi

Nähdään!!

Kesäterveisin, Sami Aikioniemi

Päiväkodin Hiihtokisat

Pelkosenniemen päiväkodin lapset kisailivat  toisiaan vastaan hiihdon merkeissä aurinkoisessa kevät säässä huhtikuun 9:s päivä.

Kisailemassa oli parisenkymmentä lasta ja mukana oli myös lasten vanhempia ja sukulaisia kannustamassa heitä kisoissa. Hiihtokisat järjesti Pelkosenniemen päiväkoti yhdessä liikuntatoimen kanssa.

Tulokset:

2007 syntyneet

Pojat: 1) Johannes Kortelainen 2'05

            2) Arttu Tolppanen          2'07

            3) Onni Poikela                           3'06

Tytöt: 1) Jelena Leinonen          2'55

2008 syntyneet

Pojat:  1) Iivari Luoma-aho 1'57

            2) Nilo Oikarinen      2'48

            3) Jonni Lauttajärvi  3'29

Tytöt: 1) Riika Koskela        2'44

            2) Taru Valkola         3'18

            3) Alina Kunnari        3'51

2009 syntyneet

           1) Neea Jounila 36'0

           2) Ella Poikela    1'34

2011 syntyneet

           1) Ante Keränen 1'58

           2) Erkki Poikela  2'09

Latujen pituudet kisoissa olivat 50, 100 ja 300 metriä.

Kuvat ja teksti: Sami Aikioniemi

Kevättä kohti...

Niin se neljä kuukautta pyörähti todella nopeasti työharjoittelussa Pelkosenniemen kunnalla. Tein erilaisia tietotekniikkaan liittyviä hommia. Pääsääntöisesti päivitin/editoin kunnan www-sivuja. Pelkosenniemen kylät ja vesistöt-sivustot ovat minun tekemiäni. Yhteistyössä Marianne Anttilan ja Tapio Rautiaisen kanssa koottiin tärkeimmät ja ajankohtaisimmat tiedot/kuvat, joista sitten kasasin helpot ja yksinkertaiset sivut. Nehän löytyy ”Matkailijalle” kohdasta, jos joku ei satu tietämään/löytämään.

Haastavimpana hommana koin Pyhätunturi Oy:n vanhojen arkistojen (pöytäkirjat yms) skannaamisen, sillä niitä oli PALJON. Meinasi jo siinä pieni kiire tulla niiden kans, joten vein työt kotiini ja saatoin sen homman loppuun siellä.

Muitakin hommia työhöni sisältyi, joista suoriuduin hyvin. Ei siis ihmekään, että koulussa saanu kiitettäviä arvosanoja. Ilman opiskelua en siis olisi välttämättä osannut niin hyvin tehdä niitä.

TOP-jaksolleni sisältyi myös kaksi näyttöä, joista suoriuduin kiitettävin arvosanoin (K3), josta olen erityisen iloinen. En osannut odottavani, että näytöt menisi niinkään hyvin, mutta niin vain meni.

Olen myös mielelläni tehnyt vapaaehtoisesti töitä esim. Diskossa, uimakuljetuksissa, nuorisotiloilla pitänyt bingoiltaa jne... Onhan nuorisotilat jo minulle tuttu paikka, sillä aloitin harjoittelijana 09/09 ja pääsin vuoden 2010 puolella sinne palkalliseksi töihin. Sitä herkkua kesti vuoden verran. 

Vuosi meni työttömänä, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakea opiskelemaan Lapin Ammattiopistoon, Rovaniemelle Tieto-ja viestintätekniikkaa. Tässä sitä nyt ollaan. Opinnot ovat sujuneet mielestäni hyvin. Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin...

TOP-harjoittelujaksoni jatkuu Pelkosenniemen kunnalla taas huhtikuussa...

Ai niin ja tykkään myös valokuvata! Jos kiinnostusta/tarvista tulee esim. tapahtuma josta halutaan kuvia. niin ottakee minuun yhteyttä s-postitse sami.aikioniemi@pelkosenniemi.fi

Tapahtumia joissa olen mukana;

15.2. Elokuvareissu Sodankylään

28.2 Disko Yläkoululla

2.3 Laskiaisrieha

NÄHDÄÄN!!! 

Tammikuu 2014

MUISTOJENI JOULU

Kirjoittanut: Sami Aikioniemi

Elettiin 1990-luvun puoliväliä. Olin silloin reilusti alle 10-vuotias lapsi. Joulu oli silloin niin minulle, kuin myös muillekin ikäisilleni lapsille riemun aikaa. Tärkeintä joulussa oli saada mahdollisimman paljon lahjoja. Etenkin kovia paketteja.

Kirjoitin pitkän listan lahjatoiveitani joulupukille, jonka sitten vein ulos, jotta tontut saisivat yön aikana käydä hakemassa joululahjatoivelistani mukaansa ja toimittavan sen joulupukille Korvatunturille. Lahjalistallani oli tietysti kaikenmaailman leluja, mitä poikalapsi vain tahtoi. Televisio ja lelulehdet olivat siihen aikaan suurena houkuttimena... ”Tahdon tuon, sitten tuon, tuonkin minä haluan”.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeimmät lelut tuohon aikaan olivat Prätkähiiret, jotka kaikki halusin moottoripyörineen joululahjaksi. Suosikki Prätkähiiri oli Moto. Olihan minulla muitakin joululahjatoiveita, mutta eihän sitä enää muista kovin hyvin noin 20-vuoden ajan taakse...

Jouluaatto oli riemun juhlaa. Lähdimme perheeni kanssa mummolaan joulunviettoon. Siellä oli myös muitakin sukulaisia. Kaikilla oli niin mukavaa. Joulusaunassa käytiin ja viivyttiinkin ukkoköörillä suhteellisen kauan.

Saunan jälkeen syötiin maukas jouluateria, jonka isoäitini oli silloin valmistanut. Minä en hirveästi syönyt, sillä minua taisi eniten jännittää H-hetki eli joulupukin saapuminen lahjoineen.

Joulupukin saapumisen tiesi siitä aina, kun isoisäni ilmoitti lähtevänsä ulos katselemaan josko pukki saapuisi. Meni kymmenisen minuuttia, kun oveen koputettiin. Hätkähdin ja jännitys vaan lisääntyi. Joku sukulaisistani huutaa;  ”Sisään!”, jolloin pirtin ovi aukeaa hiljaa naristen  ja sisään astelee vanha mies valkoisessa parrassaan ja punaisessa asussaan lahjasäkin kera.

Tuttu kysymys ”Onkos täällä kilttiä lapsia?” kajahtaa matalana ja hieman möreän kuuloisena pukin suusta ulos. Minä vastasin jännittyneenä pieneen ääneeni että ”Joo”. Mukavin hetki oli se kun pääsin pukin polvelle istumaan samalla kun hän jakoi lahjoja. Lahjat jaettuaan minulle heräsi mieleen kysymys; ” minnehän ukki on mennyt, kun ei ole todistamassa Joulupukin läsnäoloa? ”.

Pukin lähdettyä jatkamaan matkaansa jakamaan lahjoja myös muille maailman lapsille aloin innolla aukomaan saamiani lahjapaketteja. Seassa oli myös pehmeitäkin paketteja, jotka siirsin ne hieman sivummas ja aukasin vasta, kun muut lahjat oli avattu.

En edes kerennyt kovin montaa lahjapakettia aukaisemaan, kun innostuin eräästä lahjastani. Se oli niin hieno ja mahtava, että muut lahjat saivat hetken odottaa avaamistaan. Se oli tukkirekka-auto. Siitä tuli myöhemmin yksi lempileluistani. Jatkoin lahjojen avaamista ja mikä mukavinta, prätkähiiriä ja niiden moottoripyöriä oli myös paketeissa. Olin pitkästä aikaa todella onnellinen lapsi.

5 minuuttia pukin lähtemisen jälkeen isoisäni saapuu pirttiin ja kysyy hieman yllättyneenä;  ”Jokos se pukki kävi?”. No kävihän se. Isoisä selittelee, että hän ei nähnyt koko pukkia edes, että hän kävi tuolla tiellä kattelemassa, löytämättä kuitenkaan yhtään mitään eikä ketään. Sen aikana se pukki oli sitten käynyt lahjat jakamassa.

Aattoilta alkoi kuitenkin lähestyä loppuaan ja minun oli aika laittaa nukkumaan ja aamulla sitten heräsin virkeänä leikkimään uusilla, pukilta saamillani lahjaleluilla. Joulu, se oli lapsuuteni onnellisinta aikaa. 

Nykyisin olen 24-vuotias. Joulu on minulle rauhoittumisen aikaa ja yhdessä oloa perheen kanssa. Lahjat eivät ole enää nykyisin se pääasia Joulussa. Vaan se, että saan unohtaa arkirutiinit ja rauhoittua viettämään rakkaan perheeni kanssa Joulua.

Minussa on vähän sitä samaa, jota oli silloinkin, kun olin lapsi. Herään aamulla aikaisin kinkun tuoksun herättämänä katsomaan jouluisia lasten ohjelmia televisiosta. Tärkein ohjelma, joka jouluaattoisin tulee, on tietenkin Lumiukko, joka on viihdyttänyt jouluaattoisin katsojia jo vuodesta 1982 lähtien.

Jouluperinteisiin kuuluu jouluruoan ja saunan ohella myös hautausmaalla käyminen ja vieminen kynttilä edesmenneen isoäitini haudalle. 

Hautausmaa on kaunis näky jouluaattoisin. Varsinkin pimeällä, kun sadat, jopa tuhannet kynttilät valaisee kauniisti. Loppuillasta jaetaan perheen kanssa muutamat lahjat toisillemme ja nautitaan hyvästä joulutunnelmasta.

Lahja, minkä toivoisin on se, että Jouluna taas lapsi olla saan...

” Joulu tullessaan tekee taikojaan
on kuin vuosia ei olis ollutkaan
poikki pihamaan kuljen uudestaan
askel kevyt on kuin viisivuotiaan
ehkä jouluna taas lapsi olla saan ”