MUISTOJENI JOULU

Kirjoittanut: Sami Aikioniemi

Elettiin 1990-luvun puoliväliä. Olin silloin reilusti alle 10-vuotias lapsi. Joulu oli silloin niin minulle, kuin myös muillekin ikäisilleni lapsille riemun aikaa. Tärkeintä joulussa oli saada mahdollisimman paljon lahjoja. Etenkin kovia paketteja.

Kirjoitin pitkän listan lahjatoiveitani joulupukille, jonka sitten vein ulos, jotta tontut saisivat yön aikana käydä hakemassa joululahjatoivelistani mukaansa ja toimittavan sen joulupukille Korvatunturille. Lahjalistallani oli tietysti kaikenmaailman leluja, mitä poikalapsi vain tahtoi. Televisio ja lelulehdet olivat siihen aikaan suurena houkuttimena... ”Tahdon tuon, sitten tuon, tuonkin minä haluan”.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeimmät lelut tuohon aikaan olivat Prätkähiiret, jotka kaikki halusin moottoripyörineen joululahjaksi. Suosikki Prätkähiiri oli Moto. Olihan minulla muitakin joululahjatoiveita, mutta eihän sitä enää muista kovin hyvin noin 20-vuoden ajan taakse...

Jouluaatto oli riemun juhlaa. Lähdimme perheeni kanssa mummolaan joulunviettoon. Siellä oli myös muitakin sukulaisia. Kaikilla oli niin mukavaa. Joulusaunassa käytiin ja viivyttiinkin ukkoköörillä suhteellisen kauan.

Saunan jälkeen syötiin maukas jouluateria, jonka isoäitini oli silloin valmistanut. Minä en hirveästi syönyt, sillä minua taisi eniten jännittää H-hetki eli joulupukin saapuminen lahjoineen.

Joulupukin saapumisen tiesi siitä aina, kun isoisäni ilmoitti lähtevänsä ulos katselemaan josko pukki saapuisi. Meni kymmenisen minuuttia, kun oveen koputettiin. Hätkähdin ja jännitys vaan lisääntyi. Joku sukulaisistani huutaa;  ”Sisään!”, jolloin pirtin ovi aukeaa hiljaa naristen  ja sisään astelee vanha mies valkoisessa parrassaan ja punaisessa asussaan lahjasäkin kera.

Tuttu kysymys ”Onkos täällä kilttiä lapsia?” kajahtaa matalana ja hieman möreän kuuloisena pukin suusta ulos. Minä vastasin jännittyneenä pieneen ääneeni että ”Joo”. Mukavin hetki oli se kun pääsin pukin polvelle istumaan samalla kun hän jakoi lahjoja. Lahjat jaettuaan minulle heräsi mieleen kysymys; ” minnehän ukki on mennyt, kun ei ole todistamassa Joulupukin läsnäoloa? ”.

Pukin lähdettyä jatkamaan matkaansa jakamaan lahjoja myös muille maailman lapsille aloin innolla aukomaan saamiani lahjapaketteja. Seassa oli myös pehmeitäkin paketteja, jotka siirsin ne hieman sivummas ja aukasin vasta, kun muut lahjat oli avattu.

En edes kerennyt kovin montaa lahjapakettia aukaisemaan, kun innostuin eräästä lahjastani. Se oli niin hieno ja mahtava, että muut lahjat saivat hetken odottaa avaamistaan. Se oli tukkirekka-auto. Siitä tuli myöhemmin yksi lempileluistani. Jatkoin lahjojen avaamista ja mikä mukavinta, prätkähiiriä ja niiden moottoripyöriä oli myös paketeissa. Olin pitkästä aikaa todella onnellinen lapsi.

5 minuuttia pukin lähtemisen jälkeen isoisäni saapuu pirttiin ja kysyy hieman yllättyneenä;  ”Jokos se pukki kävi?”. No kävihän se. Isoisä selittelee, että hän ei nähnyt koko pukkia edes, että hän kävi tuolla tiellä kattelemassa, löytämättä kuitenkaan yhtään mitään eikä ketään. Sen aikana se pukki oli sitten käynyt lahjat jakamassa.

Aattoilta alkoi kuitenkin lähestyä loppuaan ja minun oli aika laittaa nukkumaan ja aamulla sitten heräsin virkeänä leikkimään uusilla, pukilta saamillani lahjaleluilla. Joulu, se oli lapsuuteni onnellisinta aikaa. 

Nykyisin olen 24-vuotias. Joulu on minulle rauhoittumisen aikaa ja yhdessä oloa perheen kanssa. Lahjat eivät ole enää nykyisin se pääasia Joulussa. Vaan se, että saan unohtaa arkirutiinit ja rauhoittua viettämään rakkaan perheeni kanssa Joulua.

Minussa on vähän sitä samaa, jota oli silloinkin, kun olin lapsi. Herään aamulla aikaisin kinkun tuoksun herättämänä katsomaan jouluisia lasten ohjelmia televisiosta. Tärkein ohjelma, joka jouluaattoisin tulee, on tietenkin Lumiukko, joka on viihdyttänyt jouluaattoisin katsojia jo vuodesta 1982 lähtien.

Jouluperinteisiin kuuluu jouluruoan ja saunan ohella myös hautausmaalla käyminen ja vieminen kynttilä edesmenneen isoäitini haudalle. 

Hautausmaa on kaunis näky jouluaattoisin. Varsinkin pimeällä, kun sadat, jopa tuhannet kynttilät valaisee kauniisti. Loppuillasta jaetaan perheen kanssa muutamat lahjat toisillemme ja nautitaan hyvästä joulutunnelmasta.

Lahja, minkä toivoisin on se, että Jouluna taas lapsi olla saan...

” Joulu tullessaan tekee taikojaan
on kuin vuosia ei olis ollutkaan
poikki pihamaan kuljen uudestaan
askel kevyt on kuin viisivuotiaan
ehkä jouluna taas lapsi olla saan ”