Nostalgiset keväiset laulut soivat Pelkosenniemen kirjastossa viime tiistaina 8.4., kun vietettiin talven viimeistä Kirjakahvila -iltaa. Illan vieraina olivat Eeva-Liisat Polso ja Tolppanen. Tältä duolta sujuu niin laulu kuin runoilukin! Ja niinpä kuultiin myös keväisiä runoterveisiä moneltakin tekijältä. Ja pitihän se pistää vähän tanssiksikin kevään kunniaksi.
Eeva-Liisat lauloivat ja laulattivat. Heiltä kävi laulu kaksiäänisesti. Koko porukalta tietenkin moniäänisesti, kun kerran oli monta ääntä tarkemmin laskien viisitoista. Laulut veivät muistoihin, niitä oli laulettu kouluaikoina, siis kauan sitten. Elävän laulun kuunteleminen ja yhdessä laulaminen on mukavaa, ihan hirveän mukavaa!
Keväiset runot antavat vauhtia kevään kehittymiselle. Omassa mielessä alkavat räystäät tippua ja tippa tipalta talven pimeys vaihtuu kevään valoon. Sanat saavat myös harmaan väistymään silmien edestä ja kevään keltainen ja heleä vihreä saavat tilaa. Alkaa elämän kiihkeä herääminen. Runon poljento ottaa matkaansa: On kevät ja minä elän!
Varsinainen muistitaituri on kyllä Lindforsin Jouko. Runoa tulee solkenaan omista runotiedostoista. Ei tarvita kirjoja, ei paperia, ei muistilappuja. Runot ovat selvästi syöpyneet sydämeen ja putkahtavat sieltä, kun niitä kutsutaan. Nytkin kuultiin kohta ajankohtainen Lauri Viidan Alfhild: Äidit nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät... suoraan Jouko-Petterin sydämestä.
Jos haluat kuulla runon, niin klikkaa tästä, siinä Veikko Sinisalo lausuu tämän runon.
Lämmin Kiitos Eeva-Liisoille ja kaikille tosi mukavasta yhteisestä keväisestä illasta
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti