Valon pisaroita

Kevät on täynnä valoa ja aurinkoa. Päivät pitenevät, linnunlaulu kaikuu nurkissa. Kesä on tulossa ja sen myötä lämpimät ilmat. Mutta on myös toisenlaisia päiviä. Silloin kun aurinko ei paista, kun ei millään jaksaisi edes nousta ylös. Kun ei jaksaisi aloittaa mitään uutta, ei edes iloita lisääntyvästä valosta. Vanhat sanovat, että kun maa on kahdella karvalla, on ihmisen mielikin levoton.

Kevään valossa paljastuu syksyllä tekemättä jääneet työt, talven jäljiltä kerääntyneet kilot ja auringon puutteen mukanaan tuoma väsymys. Maailmantilanne painaa niskaa kumaraan, lama kurkkii ovista ja ikkunoista ja ilkkuu tyhjälle kukkarolle, pääsiäiskortiksi paremmin sopivalle pankkikortille.  Mol.fi on yhtä mollissa kuin nimensä: töitä ei ole, ainakaan siellä, missä haluaisi asua ja elää.

Heittäisikö pyyhkeen kehään, löisi hanskat tiskiin. Vetäisi peiton korviin tai joisi pään täyteen? Tai valittaisi mennen tullen ja palatessa, syyttelisi kurjaa kohtaloa, naapureita, naapurimaita, muita puolueita, muita maita ja ihmisiä, jotka ovat pilanneet elämän. 

Hui hai!

Tekisikö jotain aivan muuta? Nostaisi leukaa ja nuolisi sadepisarat huulilta ja nenänpäästä. Juoksisi tuulen kanssa kilpaa. Pärryyttelisi nuhaista nenää ja huudahtelisi iloisesti vastaantuleville. Ottaisi kaiken henkilökohtaisesti, muttei murtuisi, vaan etsisi ratkaisuja, aukkoja harmaasta sumuseinämästä. Vahvistaisi omaa ja toisten hyvää oloa. Rohkaisisi ja kannustaisi; luottaisi, vaikka ei sulkisi silmiään. Ei omilta eikä maailman ongelmilta.

Tekisi pieniä juttuja, pieniä iloisia asioita. Sytyttäisi kynttilän. Sytyttäisi toisen kynttilän. Istuttaisi taimen, vaihtaisi mullan muutamalle kukalle. Siivoaisi yhden kaapin tai yhden hyllyn kaapista. Lukisi uuden kirjan, tai vanhan hyvän kirjan uudestaan. Laulaisi pienen laulun. Olisi tietoinen, ainakin silloin tällöin, kuinka itse suhtautuu asioihin. Katselisi punatulkkua ja oksaa, jolla se istuu. Oksaa, jonka kuoren sisällä on silmu, jossa kasvaa elämä, piilossa.

Ottaisi vastaan – ja jakaisi eteenpäin, pilvisinäkin päivinä – valon pisaroita.

Kaisu

P.S. Piti lainata nimi tälle kirjoitukselle Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin levyltä. Kiitos siitä, ja muistakin valoisista ajatuksista, sekä liikkeelle laittavasta musiikista.