Pelekosenniemelläkö ei tapahdu mitään?

Taas on eletty yksi ihanainen, helteinen tapahtumien kesä Lapin ja Suomen sydämessä. Tapahtumia on ollut siinä määrin runsaasti, että tätä blogiakaan ei ole kukaan ehtinyt päivittää. No, kun on saanut järjestää ja osallistua kaiken aikaa.

Ja jossain välissä on pitänyt remontoida taloa, hoitaa kasvimaata, kaataa ja pilkkoa puita, poimia marjoja, tehdä hilloja, kestitä vieraita, istua ongella ja ties mitä. Riippumatto olikin aivan turha hankinta, siellä se riippuu eteisen nurkassa aivan omassa rauhassaan.


Sodankylän elokuvajuhlilta se alkoi, yhtä soittoa ja menoa koko kesä. Piti tieten koukata vielä Kemijärven iskelmien kautta, siellä Jukka Poika villitsi, Tuure ja kumppanit hurmasi ja Lauri Tähkä ihan ihan siis ihan... Juuri kun Kairala-päivistä selvittiin piti soutaa koko Kemijoki upeassa yöttömässä yössä. Sitten koivet kankeina köpitettiin ikivanhan kotikunnan synttärijuhliin. Vuosia kun kertyi jo 350. Pelekola Eepposta luettiin kuorossa ja naurettiin. Hyvin olivat Tapsat sanansa ja kuvansa asettaneet.

Tämä ei tietenkään vielä riittänyt. Pyhällä oli Madon pirskeet ja oikein monta päivää. Oli sinne vielä pohjanmaalaiset Pirulaisetkin kutsunut. Se oli kyllä hyvä se.

Ikimainio Mauri Antero kajautti Aittakurussa kiellettyjä laulujaan, jotka olivat hyvin vaarallisia lääketieteen oppikirjojen tekstejä. Pedro säesti.

Ja miten kuiten se hornetin ylilentokin osui juuri, kun Peitsamo Pyhätunturin laella lauloi Cabin crew, ready for take-off?

Eikö mitä, lisää musiikkia. LuostoClassic soi myös Pyhällä ja kauniisti soikin. Ja heti sitten kohta tämä RuskaSwing. Mukava, kun oli kutsuttu nuoria opiskelijoita esiintymään. Olivat niin virkkuja ja osaavia.

Mutta kyllähän se vanhempi herra Sinivalkoinenkin osasi. Ennen kuin varsinainen konsertti alkoi lauloi Kultaa tai kunniaa ja kertoi laulun historian. Se oli tehty pettymyksestä seitkytluvulla Puolassa isoilla iskelmäfestivaaleilla, joilla hän osallistui kilpailuun ja yleisö tykkäsi niin, että kutsui hänet yhdeksän kertaa kumartamaan. Mutta palkintoja ei herunut, kun Moskovasta oli tullut määräys, että Kuoppamäen laulu ei käy. Nyt saattoi jo nauraa, että niinkö oli yksi mies ja yksi laulu pelottava suurelle valtiolle!

Siis että täälläkö ei tapahdu mitään?
Kuka semmoista väittää?
Ihmettelee Tiina