Pyhän Lokakuu

Lokakuu Pyhätunturilla on parhaimmillaan juuri tätä! Muutaman pakkasasteen kirpakkaa, raikasta hengitysilmaa. Auringon lähes lämmittäviä säteitä, jotka saavat maiseman elämään ja kulkijan avaamaan takin vetoketjun.

Valkean lumen uskomattomat kiteet, joiden alta pienet varvut kurkistelevat hämmentyneitä: "Joko nyt", ne kysyvät ja haluavat vielä päättäväisesti nähdä auringon.

Tämä on myös porojen valtakuntaa, jossa nyt rykimäaikana, kulkijan kannattaa ottaa vakavasti ison urosporon röhkimä varoitus: "Tämä tokka on muuten minun ja sinun kannattaa pysyä siitä kaukana!" Kun poro havaitsee kulkijan vaarattomaksi, se lähtee paimentamaan laumaansa, mutta pitää kuitenkin tarkasti silmällä mitä kulkija tekee ja mihin suuntaan hän menee.

Tunturikävely ravitsee kulkijaa, tarjoaa pientä jännitystä, hiljaisuutta, kauneutta ja huikeita näkymiä.

Pyhän Lokakuuta ihaili Tiina

Suvannon kylässä kesätunnelmaa

Nyt kannattaa lähteä kesäretkelle Pelkosenniemelle. Kunnassa on monta hienoa kylää ja tietenkin Pyhä!

Suvannon kylä Kitisen varrella uhkuu kesäistä runsautta: kesäkukat huumaavat, kalat melkein hyppäävät syliin sinistäkin sinisemmästä joesta ja menneen ajan rauha asuu vanhoissa peräpohjalaisissa taloissa.

Suvannon Museokoulu kutsuu matkailijaa istahtamaan vanhaan pulpettiin ja aistimaan hirsitalon hyvää värähtelyä. Koululla on esillä taiteilija, elokuvaohjaaja, kirjailija Kaija Juurikkalan kesänäyttely: Saisiko olla kilo valoa? Kaijan maalaukset ja tussityöt vievät katsojan mennessään kohti valoa, muistoja ja riemua. Kannattaa antaa lupa sisäiseen matkaan.

Koulun sivurakennuksen Pikkunavettaan on syntynyt mielenkiintoinen kierrätystaiteen koti. Korpi-Akka Marjukka Parviainen on tuonut sinne teoksiaan näytille.




.

Siellä pojan vanha t-paita on saanut uuden elämän poron kallona, vanhat aterimet ovat muuttuneet koruiksi ja tuulikelloiksi, vessapaperirullat ovat muuntuneet kaamoskukiksi.

Luova ihminen osaa ja voi, hän näkee ja tekee.

Museokoulu on avoinna 5.7.-9.8. joka päivä klo 12-17. Koululla saa herkutella vohveleilla ja koulun oppaat kertovat sen historiasta. Sivurakennuksessa on löytöjen paikka kyläyhdistyksen kirpputorilla.

Kahvila-Galleria Säpikäs on avoinna joka päivä klo 12-18 ja siellä on nähtävänä Vasili Reskalenkon maalauksia aina 30.9. saakka. Reskalenko ohjaa myös maalauskursseilla elo- ja syyskuussa Säpikkäässä.

Suvanto kutsuu kylään :)

Suvannon nettisivut osoitteessa www.suvannonkyla.fi

Nyt pääsee päreitä naulaamaan!

Onko mielesi tehnyt kokeilla vanhan kansan rakennusmenetelmiä? Huomaako silmäsi kauniin pärekaton maisemassa? Nyt se on mahdollista Pelkosenniemen Suvannon kylässä! Siis päästä naulaamaan pärekattoa.

Suvannon kylän väki on hiki hatussa höylännyt päreitä, jotta kylän ensimmäisen museoidun kapulalossin pärekatos voidaan uudistaa. Lossin rakensivat aikoinaan Santeri, Martti ja Jouko Autioniemi ja se liikennöi Kitisellä vuosina 1960-1975. Kapulalossi museoitiin poikkijoelle kahdeksankymmentä-luvun alussa. Pärekatto on nyt yli kolmekymmenvuotias eli vanha ja heikkokuntoinen.

Suvannon kyläyhdistys ry järjestää pärekaton naulaustalkoot ensi viikolla keskiviikosta lauantaihin 3.-6.6. Kauempaa tuleville talkoolaisille tarjotaan majoitus metsästysseura Suvanto-Kairan majalla ja kaikille talkoihin osallistuville on tarjolla herkkuruokaa. Sen takia kannattaakin ilmoittautua hetimiten Tiinalle 040 707 6376, että on ruokaluvussa mukana.

Lossikatos on iso, 160 neliötä! Siinä riittää naulattavaa. Kyläyhdistys toivookin apua kylän ulkopuolelta, muuten kyläläiset saavat naulailla kattoa vielä ensi lumen aikaan :) Nimittäin suvantolaisia ei ole edes kolmeakymmentä ja siitäkään luvusta eivät kaikki katolle kykene.

Neljä vuotta sitten Suvannossa järjestettiin edelliset isot pärekattotalkoot ja saldo oli kuusi kattoa. Parhaana talkoopäivänä oli mukana nelisenkymmentä talkoolaista.

Talkoihin voi tulla yhdeksi päiväksi tai puoleksi, jos ei ehdi olla pitempään. Yhdessä tekeminen on mukavaa! Tervetuloa!

Tiina Heinänen
Suvannon kyläyhdistys ry, pj

Niemen kirjastossa tarjolla kirjallisia herkkuja!

Katsoin silmiin kevättä;
nauroi mulle aurinko
tyrskyi, tirskui talitintit
pärskyi rapa, turskui tuska
sydämen takapihalla.
-Kaisu Siika-aho-

Tiistaina 12.5. klo 18 alkaen Pelkosenniemen Kirjoittajakoulu juhlistaa kevääntuloa ja oman toimintansa noin 10-vuotista taivalta kotonaan Niemen kirjastossa. Tapahtuma sai nimekseen keväisesti: Västäräkistä väkisin, pääskysestä ei pätkääkään.

Tilaisuudessa tarjoillaan hyvien kahvien lisäksi monenlaisia kirjallisia herkkuja kirjoittajien tuotannosta: niin runoa kuin proosaakin. Kirjallisuusaiheisella tietokilpailulla virkistetään aivonystyröitä ja lisäksi kirjoitetaan yhdessä historiaa! Tilaisuuteen kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin.

Kirjoittajakoulun taival alkoi vuonna 2003, kun kirjailija Seppo Saraspää innoitti ensimmäisten kirjoittajien kynät lentoon. Ohjiin tarttui sen jälkeen kirjoittajaohjaaja Pirjo Maunu, joka myös ohjasi "koululaisten" yhdessä kirjoittaman näytelmän: Tanssikirves.

Joka sorttia on vuosien aikana kirjoitettu: tarinoita, novelleja, dialogia, monologia, runoa, pakinaa, proosaa, näytelmää jne. Näytelmän synnyttämisen jälkeen pidettiin parin vuoden tauko. Kunnes taas voimat palautuivat ja valkea paperi kutsui.

Yhdessä on ollut ja on mukavaa. Viimeiset kaksi vuotta on kokoonnuttu kerran kuussa viikonloppuisin vähän pitempi aika kerrallaan. Joka kerta kirjoitetaan paikan päällä, vaikka kotiinkin on ollut "läksyjä". Ohjaajalla on harjoituksia, joissa sormet ja aivosolut vetreytyvät. Omia tuotoksia luetaan muille, kuunnellaan muiden juttuja, annetaan palautetta, otetaan vastaan palauteta. Voidaan kysyä mielipiteitä, mutta aina kuunnellaan ensin omaa ääntä, sitä tärkeää joka on erilainen kuin kenenkään muun ääni.

Kaikki kiinnostuneet, kirjoittamisesta haaveilevat ovat tervetulleita, kun ryhmä jälleen jatkaa toimintaa ensi syksynä. Mutta sitä ennen kannattaa tulla kuulemaan mitä herkkuja on tarjolla kahdestoista päivä.

Tiina, kirjoittajakoululainen

Siveltimen kosketus Suvannossa

Kaija Juurikkala tulee Lapin kiertueellaan Suvantoon Museokoululle maalaamaan Sielun muotokuvia maanantaina 13.4. klo 16-20. Mukana voi olla tunnelmoimassa tai voi maalauttaa itsestään sielun kuvan.

"Maalaan nopeasti ihanteenani 1000-luvun japanilaiset munkit, jotka pyrkivät pelkistämällä tavoittamaan olennaisen ja synnyttämään mietiskelyn kaltaisen tilan.

Vaivun työskennellessäni flow-tilaan, jossa minulla avautuu kyky kommunikoida alitajunnan kanssa. Puhun ääneen prosessin aikana kertoen maalauksen kohteelle hänestä normaalitajunnan ylittävää tietoa. Siten taulu synnyttää sekä kohteelle että katsojalle matkan tietoisen tajunnan ulkopuolelle." kertoo Kaija maalaustavastaan.



Kaija Juurikkala on tunnettu ja palkittu elokuvaohjaaja, ja käsikirjoittaja, hän on tehnyt esimerkiksi elokuvat: Maleena, Villi katse, Valo ja Kyytiä Moosekselle. Kaija on myös julkaissut useita kirjoja, esimerkiksi Varjojen Taika - matka edelliseen elämään, Sielun kuvia I ja II, Äiti-kirja ja uusimpana Sielu ei nuku. Vuodesta 2008 hän on ollut perhekodin äiti. Sielun muotokuvia hän on maalannut vuodesta 2010 lähtien. Enemmän Kaijasta osoitteessa http://www.kaijajuurikkala.net.

Suvannon tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Mallina olo on ilmaista. Mikäli haluat lunastaa oman Sielun muotokuvasi, se maksaa ja maksu riippuu kuvan koosta. Jos haluat varmistaa, että pääset malliksi, voit varata ajan --> pirauta tai laita viesti Tiinalle. Tilaisuuteen voi myös tulla myöhemmin, jos on hankala ehtiä neljäksi.



Tiina Heinänen, Suvannon Museokoulu
Puh. 040 707 6376, tiina.heinanen(at)pelkosenniemi.fi

Jouluisia taivaan valoja

Iltapäivän hetki Saunavaarassa tapanina.

   Viime päivien pakkasten aikaan ulkopuolista maailmaa on ollut pakko tutkailla ikkunasta. Valot ja piipusta nouseva savu ovat merkkinä siitä, että naapuritaloissa asutaan. Ikkunoista näkyy myös taloja, joiden piipuista ei nouse savut eikä pimeällä näy valoja. Näitä tällaisia taloja on useita Kemijärven ja Pelkosenniemen välilläkin. Ne kertovat väen vähenemisestä ja muuttamisesta kasvukeskuksiin. 

    Ankeuden sijasta ikkunastakin voi nähdä mielenkiintoisia ilmiöitä. Lapin taivas on avara ja joulun aikaan päivä on lyhyt. Aamu ja ilta kohtaavat, keskipäivää ei ole lainkaan ja yö pitkä.

      Tapanina kasvavan kuun sirppi nousi idästä ja samassa suunnassa oleviin pilviin heijastui vastakkaisesta suunnasta horisontin alapuolella olevan auringon valo. Ihmettelemistä kerrakseen. 

 

      Jouluaattoiltana ja -yönä taivaalla loimuavia revontulia piti ihailla pihalla ja vielä ikkunoistakin. Oli vihreää, punaista ja sinistä värileikkiä.  Lapsuudessani, monta monituista vuosikymmentä sitten revontulet olivat yhtä kiehtovat. Muistan hyvin, miten olin innoissani, kun löysin koulun luonnonopin kirjasta niille selityksen. Nyt kännykällä ottamistani kuvista saa kalpean aavistuksen revontulten leimuamisesta ja loimuamisesta. Ei ole ihme, että maapallon toiselta puolelta tullaan niitä ihailemaan.

Revontulivyö, alanurkassa avoin ovi.

 Tähtitaivaan tutkiminen on sitten aivan oma lukunsa ja varmasti kiehtova. Kännykällä kuvien ottaminen tähdistä ei onnistu. Niin tähtitaivasta kuin revontulten leikkiäkin voi ihailla muuten vain.

Aurinkoa aamupäivään joulun alla.
Tätä odotellaan.

 Onnea vuodelle tulevalle vuodelle 2015!

Marja-Liisa
Saunavaarasta

 

Niemen kirjasto on pirteä 80-vuotias :)

Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun Niemen kirjasto täytti vuosia! Kyllä se on niin väärin, niin väärin! Koko päivä kahveeta keitettiin, trahteerattiin ja koululaisia mehutetiin. Koko päivä! Kyllä ei ole laitaa...

Ja illalla oikein juhlistettiin Kirjakahvilassa. Kyllä se on niin väärin. Kyllä ei.

Siellä vielä täytekaakkua, voi ietari sentään. Ja musiikkia. Ihan korvia vihloo.

Oliko se se sinitukkanen nainen sielä? Ai, sekö oli nyt valkohapsinen? Jaa, eikö. No mikä se sitte oli? Ahaa, joulunpunanen. Joo, pitihän se arvata, jotakin taas keksii. Koskaan ei tiiä, että mikä on päivän väri. Kyllä ei oo mitään rajaa siinäkään hommassa!

Sekö se sielä sopotti siitä historiasta, se joulunpunanen? Ai ei vai. No, kuka se sitte? Jaa ihan eri nainen. Ai joku tutkimus vai. Sellanen opintohistoria, jaaha. Joo joo. Kyllä on sekin sitte väärin, ihan väärin. Että kerrotaan historioita. Onko niissä etes mitään perää? Niin on väärin, on ei.

Ja joululaulujakin ja joku runo tai roosaruno. Voi kauhia paikka. Että siitä mieli pahottuu, niin mennee ihan matalaksi. No menee menee, ku en minä päässy sinne. No en! Ku olin reenaamassa SuurPärsky roolia kotona petin pohjalla. Juuri kun omalla kirjastolla oli tämmönen juhlallinen ja historiallinen hetki. Kyllä minä niin mieleni pahotin, kun en päässy en kyenny paikalle. Petissä vaan pärskin ja räkää ilmanvaihtoaukoista keräsin. On se niin väärin! Ja oma kirjasto vielä.

Seku on ihan maailman mukavin kirjasto ja sen asiakkaat on taatusti maailman mukavimmat asiakkaat ja sen työntekijät on kans maailman mainioimmat. Ja minä vaan pärskin, on se niin väärin...

Tiina SuurPärsky Suvannosta