Kampanisu

Olen ihastunut Eeva Heilalan runokoelman "Tässä iässä" runoon:

Kannamme aikamme kuvaa.

Ensimmäistä pukua ei koskaan voi

pudottaa päältään.

Sen päälle vain puetaan aina uudet,

joiden alta kohoaa vanha kaulus,

vilkkuu hihansuu pitseineen

ja piikkilangan repimä helma.

Kannamme myös mukanamme myös perittyjä tapoja. Pyhäksi on tarve saada jotain itse leivottua. Lauantain lumipyry ei houkutellut ulkoilemaan eikä myöskään pullataikinan  tekoon, joten päädyin leipomaan pellillisen kampanisuja. Täällä Pelkosenniemellä ne tunnetaan kampanisujen  lisäksi torttuina tai sakaroina. - Lapsenlapseni kutsui niitä alussa varpaiksi.- Lapsuudenkodissani Tornionjokivarressa ne olivat voinisuja. Ohjeeni on kemijärveläisten sokeriton nopeasti sekoittamalla tehty: rasvaa, vehnäjauhoja, kermaviiliä, piimää tai jugurttia, ripaus suolaa ja vettä sopivassa suhteessa.

Kuvasarja kertoo leivontavaiheet.

 

Paistetaan kuumassa uunissa

 

Kahvipöytäkeskustelujen  aiheena on nimen lisäksi myös sakaroiden lukumäärä.Länsi-Lapissa niitä on kolme tai neljä, mutta Kemijärvellä niitä on viisi. 

Pyhäpäivä olikin aurinkoinen ja oikealla tavalla talvinen. Hiihtoreissusta saattoi nauttia, ei tarvinnut pelätä viime viikkojen tapaan liian jäistä latua. Reissun jälkeen eilen leivotuttu kampanisu maistui  hyvälle kuin  kuuman kaakaon kera. Ikkunasta avautui kaunis kevättalvinen näkymä. 

 

On mahdoton päättää, 

missä puvussa elämä on tarjonnut parastaan.

 

(Eila Heilalaa edelleen, Tässä iässä,Tammi, 2009)

Marja-Liisa
Saunavaarasta