Tuiki taivaallista

On savusiikaa, puikulapottua, hirvikäristystä, sienisalaattia, muikkulaatikkoa, puolukkasurvosta. Löytyy mustikkapiirakkaa, vattuhilloa, mustaherukkasosetta – hilloista eli lakoista puhumattakaan.

Yrtit kasvavat kesäisin kiittäen aurinkoa, joka paistaa yötä päivää. Valkosipuli ja purjo nauttivat luonteelleen sopivasta arktisesta ilmastosta. Kaarnikat (tutuille variksenmarjat) pullistuvat ylpeydestä vaarojen rinteillä. Karpalot juoksuttavat naisihmisiä pitkin jänkiä roudan jo jähmettäessä maita, hirvet ja teeripoikueet miehiä.

Kevätauringon valo paahduttaa ahkerimmat pilkkijät, jotka nostelevat jäälle ahvenen toisensa perään. Madekoukkujen salat paljastetaan vain toisille asiaan uskoville. Isot hauet nauravat viiksiinsä, kunnes pyörähtävät pullina lautaselle.

Luonnon herkuilla ei lihomaan pääse, jos ne itse kasvattaa, kerää tai pyytää.

Joskus voi myös kokea mielen katiskat; nauttia hämyisestä marraskuun illasta revontulien ja tähtien syttyessä taivaalle, ensimmäisen lumen naristessa kenkien alla.

Elämä Pelkosenniemellä on yhtä herkkua.

Kaisu

Liukastumisen torjuntaa

Hyvin pitää nastoitettu liukueste kengän kantapäässä ja seniorin pystyssä!

Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat vaanivat  ulko-oven takana, mutta Pelkosenniemen  senioreilla ulkona liikkuminen on aikaisempaa turvallisempaa.

Vanhusneuvoston aloitteestaPelkosenniemen kunta päättänyt kustantaa kengän kantaan laitettavat liukuesteet yli 65-vuotialle asukkailleen, jotta mummot ja papat pysyisvät pystössä kylien raiteilla ja pihamailla liikkuessaan. Meidän vanhemman väen taspainonhallinta voi pettää ja kaatumiset voivat johtaa pitkiin ja kalliisiin sairaalajaksoihin. Liukuesteillä toivotaan vähennettävän  näitä kuluja.

Sopiva koko korkokenkäänkin löytyy

Tänään marraskuun 12. päivänä oli Asuste- ja Kenkä Pesosella tungosta, kun porinakerhosta palaavat eläkeläiset kävivät sovittamassa kenkiinsä sopivia liukesteitä. Joutuisimmat ovat jo aikaisemmin hakeneet omansa. Liukuesteitä voi käydä hakemassa
myöhemminkin talven aikana. Tälle syksylle on varattu 60 paria ja ensi vuoden puolelle enemmän.

 Jakotilaisuudessa oli mukana kunnan puolesta  uusi sosiaalisihteeri Kari Hyötylä, joka kuvassa keskustelee Toivo Sannelvuon ja Pirkko Autioniemen kanssa. Toivo on lähdössä testaamaan liukuesteitä Kilpiaavalle.

Pelkosenniemen vanhusväestö kiittää kunnan päättäjiä ja virkamiehiä ikäihmisten liukastumisten  torjunnassa! Erityiskiitos kunnanjohtajalle Erkki Parkkiselle!

Yritämme pysyä pystyssä!

Yli 65-vuotiaiden puolesta                                  Marja-Liisa

Uusi koti

Ohi olimme menossa jo kun silmät seisahtuivat. Tontteja myytävänä.

Onni asui siinä repussa jonka painoa pakoon kuljimme. Tekemisen puute edessämme.

Lappi oli kulkenut miehen mielessä. Kymmenet vuodet vaivannut.

Iski minuun kun tunturiin tutustuin. Järvi sopivalla etäisyydellä. Järvien välissä syntyneelle. Vene airoineen. Kalastajan muijana makoilisin. Tunturin tuulissa vaeltaisin. Marjat eksyvän etäisyydellä.

Lainaamme lappilaisten luomaa kunnes tulemme portille josta harva on takaisin palannut.

Kiitos että olimme tervetulleet Suomen Sydämeen.


Kaija Forsström

Värivaloja!

Palaan etelänmatkalta valkeaan maisemaan. Lumi narisee pikkukenkien alla kun teen ensimmäiset ihmisen jäljet kotipihaan.

Pieni parttio poroja, jänis ja orava – monta oravaa! – ovat kuvioineet pihatien jo aiemmin. Vielä löydän metsämyyrän parijäljet varaston nurkalta varvikkoon. Koivunsiemeniä hangella.

En malta mennä heti sisälle, vaan jään pihalle valohoitoon.

Soratie on kokonaan valkoinen, mutta metsässä vihreä varvikko pilkottaa lumen seasta, puiden oksillakin on valkoista. Tunturiselänne kuultaa vaalean helmenharmaana matalalta paistavan auringon pehmeässä valossa. Valkoinen, vihreä ja harmaa, pohjoisen lempeät värivalot hellivät silmiä, rauhoittavat mieltä ja kehoa.

Illansuussa pastellivärit hiipivät taivaalle ja värjäävät tunturin selänteen vaaleaan sineen, punaan ja sitten sinipunaan. Taivas toistaa värit voimakkaampina ja liikkuvina. Ilma on kevyttä ja läpinäkyvää, toisin kuin etelän tahmeanraskas ja riitasointuinen.

Iltayöstä käyn tarkastamassa että taivaankansi on paikallaan.


Raija Järvinen

Vanhusten viikko

Vanhusten viikkoa vietettiin 5.-12.10.2014 Pelkosenniemellä. Ohjelmaa oli tarjolla melkein viikon jokaiselle päivälle.

Perjantaina vuorossa oli sauvakävelylenkki muutaman asteen pakkasessa. 

Lenkin jälkeen tutustuttiin järjestötilaan kahvittelun merkeissä.

Maalaus katsoo Sinua!

Pelkosenniemen kirjaston seinältä katsoo neljä jännittävää maalausta juuri Sinua! Ja minua!

Teokset hämäävät. Aluksi ne vaikuttavat piiloutuneilta. Siveltimen vedot ja värit risteilevät mieluummin peittäen kuin paljastaen.

Kun Sinä katsot teosta aikasi, se alkaa elää ja huomaat, että se onkin koko ajan tarkkaillut Sinua. Löydät hahmon piilossa olleen katseen, joka intensiivisyydessään hätkähdyttää. Kun otat askeleita oikealle, hahmon katse seuraa tai kun askellat vasemmalle, olet edelleen katseen sisällä.

Lapin taiteilijaseura on jalkautunut kaikkiin maakunnan kuntiin nyt kuudetta kertaa Hallaa VI -näyttelyssä. Pelkosenniemi sai kirjastoon lokakuun ajaksi Liisa Karintauksen maalauksia näyttelyseinälleen.

Kirjaston pieneen näyttelytilaan mahtui vain neljä teosta, koska kaksi teoksista ulottuu lattiasta kattoon ja leveyttäkin niillä on runsaasti. Teokset ovat niin voimallisia, että näissä neljässäkin riittää sulateltavaa.

Karintaus on vuonna 1977 syntynyt rovaniemeläinen taiteilija, jolle "taide on välttämätön tie elää, hengittää ja nähdä edes pieni häivähdys ns. totuudesta." Karintauksen mukaan taide voi näyttää meille sellaisia tärkeitä asioita ja vivahteita, joita emme muuten ehkä huomaisi.

Kutsun kaikkia kirjastoon. Tule ajan kanssa ja anna teosten vaikuttaa, katsoa Sinua. Se voi olla kuin uudistava siveltimen veto aistiesi avaamiseksi :)

Karintauksen teokset nähtävillä kirjastossa 29.10. saakka.

Tiina

Ihana aamu Pelkosenniemellä

Seuraan Facebookissa ryhmää nimeltään Ihanat aamut. Ryhmässä vanhemmat jakavat kokemuksia onnistuneista ja epäonnistuneista aamulähdöistä lasten kanssa. Mikä aamu-unisen vertaistuen aarreaitta!

Inhoan kiireaamuja. Työssäkäyvän niitä on kuitenkin mahdotonta välttää, koska työasiat on järkevintä ajoittaa ja hoitaa siten, että mahdollisimman moni muukin on samaan aikaan töissä, ja lapsille on tärkeää säännöllinen rytmi.

Ihanat aamut -ryhmässä opetellaan joka viikko uusi rutiini tai tapa. Esimerkiksi aamu aloitetaan juomalla lasillinen vettä. Tai että aamu valmistellaan illalla mahdollisimman valmiiksi. Kahvi ladataan illalla valmiiksi (no, juoman laatu vähän kärsii). Omat ja lasten vaatteet ym. tarvikkeet laitetaan illalla valmiiksi. Lasten kanssa laaditaan listat aamutoimista. Yhdessä on mahdollista myös tsempata asennoitumaan ja suhtautumaan aamutilanteisiin eri tavalla.

Olen kokenut aamuja sekä kaupunkiympäristössä että täällä Pelkosenniemellä. Tietyt asiat leimasivat aamuja kaupungissa. Nykyään aamuisin koitan muistaa pitää mielessä, miten suhteellista kaikki on: Pelkosenniemellä päiväkotimme sijaitsee 200 metrin päässä, samoin työpaikka. Ei haittaa, vaikka jotain unohtuu; kaikki on kivenheiton päässä. 

Aamuisin minun ei tarvitse lähteä autolla. Laittaa lämmitykseen, skrapata, pakata lapset kyytiin ja vöihin, käyttää, ajaa, sammuttaa, käynnistää jne. Ei ole myöskään pakko lähteä pyörällä - tai ainakaan avata sitä, lukita, avata, lukita. Eikä tarvitse odottaa sateessa tai kylmissään bussipysäkillä! Muistaa ottaa bussikortti tai kolikoita, myös paluumatkaan.

Pelkosenniemi on yllättänyt, kuinka sujuvaa aamuarki voi olosuhteiltaan ollakaan. Loput on vain asenteesta kiinni!

Jaana