Eläkeläisilottelua

Kairala kutsui  porinakerholaisia  vappuaattona  kampsupottukekkereihin.

Takatalvesta huolimatta Kajastuksen talolle saapuikin yli 60 virkeää eläkeläistä, joukossa myös vieraita Savukoskelta.  Emäntien viimeistellessä kampsupottulounasta vieraat ihailivat upeaa Kairalaa  kylävideon katselulla. Ohjelmassa oli myös, karaokelaulua, tanssiesityksiä, leikkimielistä kilpailua,  kansalaisopiston töiden näyttelyosasto ja lopuksi mahdollisuus vanhan ajan iltamien tapaan tanssin pyörteisiin.

Tapahtumaa voi tarkastella monesta ikäihmisen hyvinvointiin liittyvästä näkökulmasta.  Oli tuttujen tapaamisista, ohjelman tekijöitä ja yleisöä. Jostain olen lukenut, että seurustelu on yhtä terveellistä kuin laihdutus ja liikunta ja että arki ja elämänlaatu koostuvat pääosin yksinkertaisista asioista kuten yhdessäolosta sekä yhteisöllisyyden tunteesta.

 



















Tutkimuksissa on edelleen havaittu, että ihmisen, joka ei aikaisemmin  ole harrastanut kulttuuria, mutta aloitti osallistumisen, terveydentila koheni samaan tasoon kuin pitkään kulttuuria sen eri muodoissa harrastaneilla. Sama tuntui pätevän myös toisin päin, eli harrastukset jäivät pois, koettu
terveydentila huononi.

Omaehtoisella harrastamisella, on se liikuntaa, käsitöitä, karaokelaulua, näyttelemistä  tai  eri tapahtumiin  yleisönä olemisella on  myönteinen vaikutus ikäihmisen hyvinvointiin. Yhdessä nautittu maittava perinneruoka-ateria on myös osa hyvään elämänlaatua.

Kiitos kairalalaiset, etenkin Airi  hyvästä päivästä!



Marja-Liisa

Valon pisaroita

Kevät on täynnä valoa ja aurinkoa. Päivät pitenevät, linnunlaulu kaikuu nurkissa. Kesä on tulossa ja sen myötä lämpimät ilmat. Mutta on myös toisenlaisia päiviä. Silloin kun aurinko ei paista, kun ei millään jaksaisi edes nousta ylös. Kun ei jaksaisi aloittaa mitään uutta, ei edes iloita lisääntyvästä valosta. Vanhat sanovat, että kun maa on kahdella karvalla, on ihmisen mielikin levoton.

Kevään valossa paljastuu syksyllä tekemättä jääneet työt, talven jäljiltä kerääntyneet kilot ja auringon puutteen mukanaan tuoma väsymys. Maailmantilanne painaa niskaa kumaraan, lama kurkkii ovista ja ikkunoista ja ilkkuu tyhjälle kukkarolle, pääsiäiskortiksi paremmin sopivalle pankkikortille.  Mol.fi on yhtä mollissa kuin nimensä: töitä ei ole, ainakaan siellä, missä haluaisi asua ja elää.

Heittäisikö pyyhkeen kehään, löisi hanskat tiskiin. Vetäisi peiton korviin tai joisi pään täyteen? Tai valittaisi mennen tullen ja palatessa, syyttelisi kurjaa kohtaloa, naapureita, naapurimaita, muita puolueita, muita maita ja ihmisiä, jotka ovat pilanneet elämän. 

Hui hai!

Tekisikö jotain aivan muuta? Nostaisi leukaa ja nuolisi sadepisarat huulilta ja nenänpäästä. Juoksisi tuulen kanssa kilpaa. Pärryyttelisi nuhaista nenää ja huudahtelisi iloisesti vastaantuleville. Ottaisi kaiken henkilökohtaisesti, muttei murtuisi, vaan etsisi ratkaisuja, aukkoja harmaasta sumuseinämästä. Vahvistaisi omaa ja toisten hyvää oloa. Rohkaisisi ja kannustaisi; luottaisi, vaikka ei sulkisi silmiään. Ei omilta eikä maailman ongelmilta.

Tekisi pieniä juttuja, pieniä iloisia asioita. Sytyttäisi kynttilän. Sytyttäisi toisen kynttilän. Istuttaisi taimen, vaihtaisi mullan muutamalle kukalle. Siivoaisi yhden kaapin tai yhden hyllyn kaapista. Lukisi uuden kirjan, tai vanhan hyvän kirjan uudestaan. Laulaisi pienen laulun. Olisi tietoinen, ainakin silloin tällöin, kuinka itse suhtautuu asioihin. Katselisi punatulkkua ja oksaa, jolla se istuu. Oksaa, jonka kuoren sisällä on silmu, jossa kasvaa elämä, piilossa.

Ottaisi vastaan – ja jakaisi eteenpäin, pilvisinäkin päivinä – valon pisaroita.

Kaisu

P.S. Piti lainata nimi tälle kirjoitukselle Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin levyltä. Kiitos siitä, ja muistakin valoisista ajatuksista, sekä liikkeelle laittavasta musiikista. 

Määrittelyn vaikeus

Tyyliteltyjä pääsiäiskukkia,
nuoruuden muistoja!

Oletko koskaan ajatellut olevasi talo?

Lapsuus perusta,

Nuoruus avaria ikkunoita.

Keski -ikä on avoin ovi,

Kaikki tilat käytössä,

Tiet lähteä ja palata,

Vanhuus,

Huone johon ei ole avainta tarvita.

Eeva Heilalan runokoelmasta Tässä iässä.

Ikään, ikääntymiseen ja ikäpolviin liittyy monia itsepintaisia uskomuksia ja perusteettomia yleistyksiä, jotka ovat toisinaan jopa keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi vanhuudesta puhuttaessa ikäihmisiä edustavat milloin runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevat, milloin taas aktiiviset seniorit.

Mielenkiinnolla luin netistä jukaisua Ikäpolvien taju – Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Siinä elämänkulkuun, ikään ja ikäpolviin liittyviä kysymyksiä pohtivat tutkijat ja eri ikäpolviin kuuluvat ihmiset (www.vtkl.fi → sähköiset julkaisut www.ikapolvet.fi).

Julkaisussa on tutkittu mm. sitä, mitä nimitystä eläkeikäiset ihmiset halusivat käyttää itsestään ja mitä nimitystä nuoremmat ikäluokat heistä käyttivät. Seniori-nimitys oli kaikkien ikäluokkien vastaajien suosikki, mutta nuoremmat vastaajat suosivat myös sanoja ikäihminen  ja ikääntyvä. Vanhus-sana oli selvästi epäsuosiossa, vaikka meistä jokainen iästä riippumatta vanhenee. Uusi vanhuspalvelulakikin jaottelee vanhuuseläkeikäiset omillaan toimeentuleviin ikääntyneisiin ja apua ja hoivaa tarvitseviin iäkkäisiin. 

Onneksi erilaisia lomakkeita täyttäessäni voi huoletta rastittaa kohdan eläkeläinen miettimättä, mihin eläkkeellä olevien ryhmään vanhuspalvelulain tai muiden ihmisten mielessä kuuluun.

Meillä Pelkosenniemen senioreilla/ikääntyvillä/eläkeläisillä  on tänä talvena ollut monta ilon aihetta.

Kemijoen jäällä on ollut mahtavat hiihto-olosuhteet. Nyt pitää olla
jo varovainen jäällä liikkumisessa.

1) Ensinnäkin olemme saaneet nauttia monta viikkoa upeista valkoisista hangista.
 Olemme voineet kuntomme mukaan käydä hiihtämässä joko tunturissa, aavoilla tai jäällä. Meillä on niin kaunis luonto.

2) Kuntamme väestöstä eläikäisiä on huomattava osa ja siksi on hyvä, että Kylässä hyvä, kotona paras 2 -hanke jalkautuu koko kunnan alueelle.  Se on Sodankylän Vanhustenkotiyhdistys ry:n hallinnoima ja RAY:n rahoittama kolmivuotinen hanke vuosille 2014 -2016 (www.missaparas.fi).

Hankkeen päätavoitteena on luoda läheisauttamisen, vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan verkosto maaseutukylissä asuvien ikäihmisten tueksi. Jo tälle keväälle on tarjolla tablettitietokoneen käyttökursseja ja liikuntaan painottunutta vertaisveturikoulutusta. Nyt vain joukolla mukaan!

3) Eri yhdistykset ja niiden mukana kuntamme ainoa eläkeläisjärjestö saanevat entisen alakoulun tiloihin kauan kaivatun kokoontumistilan, jossa voidaan kokoustaa ja pitää kerhoja niin keskellä päivää kuin iltasellakin. Toivottavasti sinne saadaan lukolliset kaapit kullekin järjestölle ja tietenkin kahvinkeittomahdollisuus. Lisätoiveena voisi olla dataprojektorin käyttömahdollisuus. Uskon, että käyttövuoroista pystytään sopimaan ja tila tulee pysymään hyvässä kunnossa. Kiitos kunnalle!

4) Kunnan kotisivuilta löytyy nyt vanhusneuvoston kokoonpano ja toimintasuunnitelma tälle vuodelle. Neuvosto toimii ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien puolestapuhujana -   kunnassamme sosiaaliosaston alaisena. Nyt pitää toivoa niin, että kunnalliset vanhusneuvostot säilyvät SOTE-uudistuksessa ja niiden kokemusasiantuntemusta käytetään hyväksi lähipalvelujen perustason lähipalvelujen turvaamisessa.

Pääsiäisenalusviikon olin eläkeläisten asioiden tiimoilta kolme päivää Etelä-Suomessa kokousmatkalla ja siksi ajatukseni pyörivät ikääntymisen ympärillä.

Pääsiäisterveisin  Marja-Liisa



Koululaiset tenttasivat piispaa Pelkosenniemellä

Piispa kertoi pohjoisen hiippakunnan saaneen piispanristin Venäjän tsaarilta 1800-luvulla.

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vieraili Pelkosenniemen koululla perjantaina 4. huhtikuuta. Koululaiset saivat tilaisuuden kysellä piispan elämästä ja työstä.

• Onko piispan työ rankkaa?
• Joskus on päiviä, jolloin muki on täynnä, mutta kyllä minä pidän työstäni, piispa vastaa.

Samuel Salmi vihittiin Oulun hiippakunnan piispaksi loppiaisena 2001. Piispa vieraili Pelkosenniemellä viimeksi kymmenen vuotta sitten.

• Mitä harrastat?
• Lempiharrastukseni on sauvakävely, mutta pidän myös metsästämisestä ja hiihdosta. Ennen tykkäsin myös lasketella, mutta sitten kaaduin niin pahasti että mursin olkapääni, sen jälkeen en ole uskaltanut lasketella.

Piispalta kysyttiin myös, onko hänellä piispan lakki. Hän kertoi että kyllä häneltä sellainen löytyy, mutta hänessä on vähän pohjoisen vikaa, sillä hän ei tykkää käyttää mitään koristeellista.

Piispalla on myös kirjallista tuotantoa, kuten ”Kuule pohjoista puhetta, Lapin pojasta piispaksi”.

Kevät saapui Kirjakahvilaan!

Nostalgiset keväiset laulut soivat Pelkosenniemen kirjastossa viime tiistaina 8.4., kun vietettiin talven viimeistä Kirjakahvila -iltaa. Illan vieraina olivat Eeva-Liisat Polso ja Tolppanen. Tältä duolta sujuu niin laulu kuin runoilukin! Ja niinpä kuultiin myös keväisiä runoterveisiä moneltakin tekijältä. Ja pitihän se pistää vähän tanssiksikin kevään kunniaksi.

Eeva-Liisat lauloivat ja laulattivat. Heiltä kävi laulu kaksiäänisesti. Koko porukalta tietenkin moniäänisesti, kun kerran oli monta ääntä tarkemmin laskien viisitoista. Laulut veivät muistoihin, niitä oli laulettu kouluaikoina, siis kauan sitten. Elävän laulun kuunteleminen ja yhdessä laulaminen on mukavaa, ihan hirveän mukavaa!


Keväiset runot antavat vauhtia kevään kehittymiselle. Omassa mielessä alkavat räystäät tippua ja tippa tipalta talven pimeys vaihtuu kevään valoon. Sanat saavat myös harmaan väistymään silmien edestä ja kevään keltainen ja heleä vihreä saavat tilaa. Alkaa elämän kiihkeä herääminen. Runon poljento ottaa matkaansa: On kevät ja minä elän!


Varsinainen muistitaituri on kyllä Lindforsin Jouko. Runoa tulee solkenaan omista runotiedostoista. Ei tarvita kirjoja, ei paperia, ei muistilappuja. Runot ovat selvästi syöpyneet sydämeen ja putkahtavat sieltä, kun niitä kutsutaan. Nytkin kuultiin kohta ajankohtainen Lauri Viidan Alfhild: Äidit nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät... suoraan Jouko-Petterin sydämestä.

Jos haluat kuulla runon, niin klikkaa tästä, siinä Veikko Sinisalo lausuu tämän runon.


Lämmin Kiitos Eeva-Liisoille ja kaikille tosi mukavasta yhteisestä keväisestä illasta
Tiina

Päiväkodin Hiihtokisat

Pelkosenniemen päiväkodin lapset kisailivat  toisiaan vastaan hiihdon merkeissä aurinkoisessa kevät säässä huhtikuun 9:s päivä.

Kisailemassa oli parisenkymmentä lasta ja mukana oli myös lasten vanhempia ja sukulaisia kannustamassa heitä kisoissa. Hiihtokisat järjesti Pelkosenniemen päiväkoti yhdessä liikuntatoimen kanssa.

Tulokset:

2007 syntyneet

Pojat: 1) Johannes Kortelainen 2'05

            2) Arttu Tolppanen          2'07

            3) Onni Poikela                           3'06

Tytöt: 1) Jelena Leinonen          2'55

2008 syntyneet

Pojat:  1) Iivari Luoma-aho 1'57

            2) Nilo Oikarinen      2'48

            3) Jonni Lauttajärvi  3'29

Tytöt: 1) Riika Koskela        2'44

            2) Taru Valkola         3'18

            3) Alina Kunnari        3'51

2009 syntyneet

           1) Neea Jounila 36'0

           2) Ella Poikela    1'34

2011 syntyneet

           1) Ante Keränen 1'58

           2) Erkki Poikela  2'09

Latujen pituudet kisoissa olivat 50, 100 ja 300 metriä.

Kuvat ja teksti: Sami Aikioniemi

Kurkistus Pelkosenniemen kirjaston syntyvaiheisiin

Vähän yli 80 vuotta sitten sai alkunsa yksi Pelkosenniemen kunnan käytetyimmistä palveluista. No kirjasto tietenkin! Pelkosenniemen kantakirjasto aloitti toimintansa vuoden 1933 heinäkuussa.  Kirjastoa pidettiin kunnantalolla pienessä huoneessa kahtena iltana viikossa.  Se oli avoinna kaksi tuntia kerrallaan. Ensimmäinen kirjastonhoitaja oli postineiti Toini Eenberg. Toini valittiin kirjastonhoitajaksi, koska hän oli ainoa paikkakuntalainen, joka oli käynyt työhön vaaditun kirjastokurssin.

Jostain syystä Toini ei jatkanut enää seuraavana vuonna kirjastonhoitajapestiään, vaikka hän toimi kirjaston johtokunnassa tämän jälkeenkin. Olisikohan syyn ollut naimisiinmeno, sillä hänet tunnettiin vuodesta 1934 alkaen Toini Hallavuorena. Toinin jälkeen kirjastonhoitajaksi tuli neiti Anne Esko.

Kantakirjasto ei ollut aluksi suuren suuri kirjamäärältään. Kirjoja oli ensimmäisen vuoden lopussa 162 kappaletta. Noin puolet kirjoista oli saatu lahjoituksena Iltalehdeltä. Mikä oli tuo mystinen Iltalehti, joka lahjoitteli kymmenittäin kirjoja pienelle itälappilaiselle kunnalle? Helsingissä toimi vuosina 1919–1930 Iltalehti, jonka omisti Oy Uusi Suomi. Se, miksi tämä koko toimintansa ajan tappiollinen Iltalehti olisi lahjoittanut kirjoja Pelkosenniemelle kirjastoon, on ainakin minulle suuri mysteeri. Kirjat olivat jo ennen kantakirjaston perustamista kunnan hallussa, mutta niistä muodostettua kirjastoa hoiti silloin Pelkosenniemen suojeluskunta.

Saunavaarassakin oli jo tuolloin oma kirjasto, jota kutsuttiin joko Nuortenkirjastoksi tai Saunavaaran lainakirjastoksi. Kirjasto oli kantakirjaston syntyaikoihin ahkerassa käytössä. Myös sen kirjoista osa oli Iltalehden lahjoittamia. Saunavaaran lainakirjastolla oli oma kannatusyhdistys, joka kirjaston toiminnasta vastasi. Sen kirjastokokoelma oli kantakirjaston perustamisen aikoihin suurempi kuin kantakirjaston.

Näin alkaa Pelkosenniemen kantakirjaston KANTAKIRJA eli hankintaluettelo

Historian tutkiminen on mielenkiintoista. Olen istunut monta päivää viikossa marraskuusta tämän kuun alkuun asti Pelkosenniemen kunnantalolla  tutkien kunnanarkistoon tallennettuja tietoja Pelkosenniemen kirjaston vaiheista. Teen aiheesta opinnäytetyötä, joka alkaa olla pientä loppusilausta vaille valmis. Tämä asia on vaivannut päätäni – enimmäkseen hyvällä tavalla – nyt jo vuoden ajan. Niinpä ajattelin kertoa siitä tässä blogissakin pieniä paloja silloin tällöin.