Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi

Kesäterveisiä Pelkosenniemeltä!

Lämmintä on ollut lähipäivinä jopa +30 astetta ja esiintymislavaa/katosta on alettu rakentamaan torille, joka on ensimmäisen kerran käytössä Pelkosenniemen kunnan 350vuotis juhlatapahtumassa 26.heinäkuuta. Tännehän kuuluu aivan hyvää, ihmiset ovat kesäisillä mielillä, joka näkyy jo kauas kuntalaisten positiivisesta asenteesta ja olemuksesta. No mutta siis joo... 

Aiheenani on Vappuna (1.5) perustettu blogini "Aikioniemi Photography - Lappilainen musiikki ja tapahtuma-blogi", joka nimensä veroisesti uutisoi lapin läänin alueella tapahtuvia keikkoja/festivaaleja yms muita tapahtumia aika ajoin. Sekä myös tapahtumista on kuvia omalla kuvasivustollani ja "Aikioniemi Photographyn" löytää myös facebookista...

Tämä koko ideahan lähti siitä, että halusin molemmat harrastukset koota yhteen; valokuvauksen ja keikoilla/festareilla/tapahtumissa käymisen, niin päätin tehdä ensin kuvasivuston, jonne muiden nähtäväksi lisäsin keikoilla ottamiani valokuvia eri artisteista/tapahtumista. 

Sitten päätin hieman markkinoida kuviani/kuvasivustoa tekemällä facebookiin sivuston, jonne tulisin linkittämään kuvagalleria-linkkejä, joiden kautta pääsisi kuvasivustolleni tutustumaan kaikkiin kuviin, ettei kaikkea tarvitsisi laittaa facebookiin. Ja kuvat.fi-palvelu toimii samalla mainiosti myös pilvipalveluna, jonne talletan kuvat myöhempää mahdollista käyttöä varten. 

Noin kuukautta myöhemmin mietin, että voisinko alkaa myös kirjoitteleen juttuja keikoilta/uutisoimaan lapissa olevia tapahtumia sekä myös infoamaan tulevista keikoista/tapahtumista jne... Tykkään kyllä harrastuksestani ja haluan tuoda esille sen muillekin, että näkevät mistä oikeesti pidän!!

Jees, mutta oishan se kiva, että te tämän blogin lukijatkin voisitte käydä aktiivisesti seuraileen sivustojani ja infota myös muillekin, jotta saataisiin lisää tykkääjiä facebook-sivustollekin ja tottakai lisää blogini lukijoita ja kuvien katselijoita!!

Linkit sivustoilleni:

http://www.facebook.com/aikioniemiphotography

http://aikioniemiphotography.blogspot.fi

http://aikioniemi.kuvat.fi

Pistähän meiliä jos tarviit jeesii tai muuta kysyttävää; sami.aikioniemi@pelkosenniemi.fi

Nähdään!!

Kesäterveisin, Sami Aikioniemi

Linturetki

Pelkosenniemen koulun 1.-4- luokkalaiset tekivät lasten lintuviikolla retken Arvospuolen lintutornille Pelkosenniemellä. Sää suosi innokkaita retkeilijöitä ja ohessa lasten tuotoksia retkestä.

Meillä oli koulussa Bird lifen lasten lintuviikko. Sen ansiosta 1-4 lk. lähdimme linturetkelle Arvospuolen lintutornille. Meidät jaettiin viiteen joukkueeseen. Saimme vihkon, jossa oli ryhmälle tehtäviä ja erilaisia taulukoita. Joukkue kerrallaan meni torniin, jonne oli viritetty kaukoputki. Lintuhavainnot kirjoitettiin vihkoon ja mentiin seuraavaan tehtävään. Mukava piristys vielä ennen koulujen loppumista. (Oona 4 lk.)

Mentiin takseilla Arvospuolelle. Käveltiin lintutornille. Lintuja ei näkynyt. Paistoimme makkaraa ja tulimme takseilla takaisin koululle.  (Anssi 1 lk.)

Oltiin Luken ryhmässä jossa oli Sanni, Anssi ja minä. Kävimme Arvospuolelle lintutornille katselemaan lintuja ja paistettiin makkaraa. Ja juotiin pillimehua. Sen pituinen se. (Emma 1 lk.)

Välitunti loppui ja olimme menossa Arvospuolen lintutornille. Kun me olimme lintutornilla, kuulin ryhmäni. Minun ryhmään kuului Tuomas, Miikka, Matias, Lili ja minä. Ensimmäisenä me teimme tarkkaile ympäristöä tehtävän. Mutta emme voineet tehdä sitä loppuun, koska emme löytäneet mitään. Me näimme västäräkin, keltasirkun ja laulujoutsenen. Me söimme makkaraa ja joimme pillimehua kun olimme tehneet tehtävät.  (Anni 3 lk.)

Oltiin lintutornilla ja nähtiin lintuja. (Miikka 2 lk.)

Linturetkellä oli mukavaa tutkia lintuja ja tutustua uusiin ötököihin ja että kävimme lintutornissa. (Tuulia 1 lk.)

Se oli kiva reissu. Tarkkailtiin lintuja ja kaikenlaista muutakin. (Niila 1 lk.)

Käytiin linturetkellä. Nähtiin vesimittareita. Minä näin yhden lokin. Oli hauskaa, mutta minä olisin odottanut hauskempaa. (Pauli 1 lk.)

Olimme menneet ykköskakkosten ja kolmosnelosten kanssa lintutornille Arvospuolelle. Siellä me saatiin laput ja tehtiin tehtävät. Saimme makkaraa. Lopuksi me menimme telkän pönttöön ja siellä oli vissiin tipuja ja varmaan emo. (Enni 4 lk.)

Tänään 1.-4- luokat kävi Arvospuolen lintutornilla. Siellä me käytiin lintutornissa. Päivä oli todella mukava ja lämmin, Me tutkittiin luontoa ja tehtiin luontoon liittyviä tehtäviä. Me myös bongattiin lintuja ja syötiin. Se oli todella mukava päivä kun sai olla kavereiden kanssa lintutornilla. (Henna 2 lk.)

Oi ihana toukokuu

Toukokuu on tuonut mukanaan monenlaista säätä: lunta, räntää mutta myös kauniita lämpimiä päiviä. Ilta illan perään askeleet ovat suuntautuneet Kitisen rantaan ja lumien lähdettyä myös metsään. Yhden ikimuistoisen illan vietin kahden ystäväni kanssa Pyhä-Luoston kansallispuiston Tunturiaavalla. Ilta oli kaunis, aluksi tuuleskeli, mutta yötä kohti tuuli tyyntyi. Ketään muita ei puistossa näkynyt. Se on sääli, sillä toukokuussa luonto on raikkaimmillaan. Ja luonnossaliikkuja saa olla myös rauhassa Lapin parhailta luonnonsuojelijoilta, sääskiltä.

Reilun viiden kilometrin lenkki Tunturiaavan lintutornille ja takaisin sujui kaikessa rauhassa kävellen, katsellen, kuunnellen ja haistellen keväistä luontoa. Polulta löysin elämäni ensimmäiset korvasienet. Metsässä lauloi laulurastas ja järripeippo.

Tiaislaavulla pysähdyttiin hetkeksi ennen kuin matkaa jatkettiin pitkospuita pitkin Tunturiaavalle. En ole koskaan käynyt siellä tähän aikaan vuodesta. Se oli mykistävä kokemus. Sen värit, ja vedet, joista pilvet ja laskeva aurinko heijastuivat.






Joutsenpariskunta puuhasi pesällään, telkät uiskentelivat aavan vesissä. Sinirinta istuskeli puussa lähellä pitkospuita eikä häiriintynyt lainkaan myöhäisistä kulkijoista.

Takaisin päin käveleskeltiin Isonkurun kautta. Sulamisvedet virtasivat leveinä puroina, paikoin oli vielä luntakin maassa.  Isonkurun laavulla levähdettiin lähes parinsadan porrasaskelman jälkeen, viriteltiin tulet ja syötiin eväät. 

Vanha metsä Isonkurun kankaalla otti meidät syliinsä, rauhoitti ja sai hengittämään syvään ja kokemaan yhteyttä ikiaikaisen metsän, kallioiden ja tuntureiden kanssa. 

Kotiin palatessa tervehti auringonlasku Suvannon sillalle saapujaa. Kitisen varrella linnut lauloivat kesää, kesää... 

Sitä kohti mennen

Kaisu

Eläkeläisilottelua

Kairala kutsui  porinakerholaisia  vappuaattona  kampsupottukekkereihin.

Takatalvesta huolimatta Kajastuksen talolle saapuikin yli 60 virkeää eläkeläistä, joukossa myös vieraita Savukoskelta.  Emäntien viimeistellessä kampsupottulounasta vieraat ihailivat upeaa Kairalaa  kylävideon katselulla. Ohjelmassa oli myös, karaokelaulua, tanssiesityksiä, leikkimielistä kilpailua,  kansalaisopiston töiden näyttelyosasto ja lopuksi mahdollisuus vanhan ajan iltamien tapaan tanssin pyörteisiin.

Tapahtumaa voi tarkastella monesta ikäihmisen hyvinvointiin liittyvästä näkökulmasta.  Oli tuttujen tapaamisista, ohjelman tekijöitä ja yleisöä. Jostain olen lukenut, että seurustelu on yhtä terveellistä kuin laihdutus ja liikunta ja että arki ja elämänlaatu koostuvat pääosin yksinkertaisista asioista kuten yhdessäolosta sekä yhteisöllisyyden tunteesta.

 



















Tutkimuksissa on edelleen havaittu, että ihmisen, joka ei aikaisemmin  ole harrastanut kulttuuria, mutta aloitti osallistumisen, terveydentila koheni samaan tasoon kuin pitkään kulttuuria sen eri muodoissa harrastaneilla. Sama tuntui pätevän myös toisin päin, eli harrastukset jäivät pois, koettu
terveydentila huononi.

Omaehtoisella harrastamisella, on se liikuntaa, käsitöitä, karaokelaulua, näyttelemistä  tai  eri tapahtumiin  yleisönä olemisella on  myönteinen vaikutus ikäihmisen hyvinvointiin. Yhdessä nautittu maittava perinneruoka-ateria on myös osa hyvään elämänlaatua.

Kiitos kairalalaiset, etenkin Airi  hyvästä päivästä!



Marja-Liisa

Valon pisaroita

Kevät on täynnä valoa ja aurinkoa. Päivät pitenevät, linnunlaulu kaikuu nurkissa. Kesä on tulossa ja sen myötä lämpimät ilmat. Mutta on myös toisenlaisia päiviä. Silloin kun aurinko ei paista, kun ei millään jaksaisi edes nousta ylös. Kun ei jaksaisi aloittaa mitään uutta, ei edes iloita lisääntyvästä valosta. Vanhat sanovat, että kun maa on kahdella karvalla, on ihmisen mielikin levoton.

Kevään valossa paljastuu syksyllä tekemättä jääneet työt, talven jäljiltä kerääntyneet kilot ja auringon puutteen mukanaan tuoma väsymys. Maailmantilanne painaa niskaa kumaraan, lama kurkkii ovista ja ikkunoista ja ilkkuu tyhjälle kukkarolle, pääsiäiskortiksi paremmin sopivalle pankkikortille.  Mol.fi on yhtä mollissa kuin nimensä: töitä ei ole, ainakaan siellä, missä haluaisi asua ja elää.

Heittäisikö pyyhkeen kehään, löisi hanskat tiskiin. Vetäisi peiton korviin tai joisi pään täyteen? Tai valittaisi mennen tullen ja palatessa, syyttelisi kurjaa kohtaloa, naapureita, naapurimaita, muita puolueita, muita maita ja ihmisiä, jotka ovat pilanneet elämän. 

Hui hai!

Tekisikö jotain aivan muuta? Nostaisi leukaa ja nuolisi sadepisarat huulilta ja nenänpäästä. Juoksisi tuulen kanssa kilpaa. Pärryyttelisi nuhaista nenää ja huudahtelisi iloisesti vastaantuleville. Ottaisi kaiken henkilökohtaisesti, muttei murtuisi, vaan etsisi ratkaisuja, aukkoja harmaasta sumuseinämästä. Vahvistaisi omaa ja toisten hyvää oloa. Rohkaisisi ja kannustaisi; luottaisi, vaikka ei sulkisi silmiään. Ei omilta eikä maailman ongelmilta.

Tekisi pieniä juttuja, pieniä iloisia asioita. Sytyttäisi kynttilän. Sytyttäisi toisen kynttilän. Istuttaisi taimen, vaihtaisi mullan muutamalle kukalle. Siivoaisi yhden kaapin tai yhden hyllyn kaapista. Lukisi uuden kirjan, tai vanhan hyvän kirjan uudestaan. Laulaisi pienen laulun. Olisi tietoinen, ainakin silloin tällöin, kuinka itse suhtautuu asioihin. Katselisi punatulkkua ja oksaa, jolla se istuu. Oksaa, jonka kuoren sisällä on silmu, jossa kasvaa elämä, piilossa.

Ottaisi vastaan – ja jakaisi eteenpäin, pilvisinäkin päivinä – valon pisaroita.

Kaisu

P.S. Piti lainata nimi tälle kirjoitukselle Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin levyltä. Kiitos siitä, ja muistakin valoisista ajatuksista, sekä liikkeelle laittavasta musiikista. 

Määrittelyn vaikeus

Tyyliteltyjä pääsiäiskukkia,
nuoruuden muistoja!

Oletko koskaan ajatellut olevasi talo?

Lapsuus perusta,

Nuoruus avaria ikkunoita.

Keski -ikä on avoin ovi,

Kaikki tilat käytössä,

Tiet lähteä ja palata,

Vanhuus,

Huone johon ei ole avainta tarvita.

Eeva Heilalan runokoelmasta Tässä iässä.

Ikään, ikääntymiseen ja ikäpolviin liittyy monia itsepintaisia uskomuksia ja perusteettomia yleistyksiä, jotka ovat toisinaan jopa keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi vanhuudesta puhuttaessa ikäihmisiä edustavat milloin runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevat, milloin taas aktiiviset seniorit.

Mielenkiinnolla luin netistä jukaisua Ikäpolvien taju – Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Siinä elämänkulkuun, ikään ja ikäpolviin liittyviä kysymyksiä pohtivat tutkijat ja eri ikäpolviin kuuluvat ihmiset (www.vtkl.fi → sähköiset julkaisut www.ikapolvet.fi).

Julkaisussa on tutkittu mm. sitä, mitä nimitystä eläkeikäiset ihmiset halusivat käyttää itsestään ja mitä nimitystä nuoremmat ikäluokat heistä käyttivät. Seniori-nimitys oli kaikkien ikäluokkien vastaajien suosikki, mutta nuoremmat vastaajat suosivat myös sanoja ikäihminen  ja ikääntyvä. Vanhus-sana oli selvästi epäsuosiossa, vaikka meistä jokainen iästä riippumatta vanhenee. Uusi vanhuspalvelulakikin jaottelee vanhuuseläkeikäiset omillaan toimeentuleviin ikääntyneisiin ja apua ja hoivaa tarvitseviin iäkkäisiin. 

Onneksi erilaisia lomakkeita täyttäessäni voi huoletta rastittaa kohdan eläkeläinen miettimättä, mihin eläkkeellä olevien ryhmään vanhuspalvelulain tai muiden ihmisten mielessä kuuluun.

Meillä Pelkosenniemen senioreilla/ikääntyvillä/eläkeläisillä  on tänä talvena ollut monta ilon aihetta.

Kemijoen jäällä on ollut mahtavat hiihto-olosuhteet. Nyt pitää olla
jo varovainen jäällä liikkumisessa.

1) Ensinnäkin olemme saaneet nauttia monta viikkoa upeista valkoisista hangista.
 Olemme voineet kuntomme mukaan käydä hiihtämässä joko tunturissa, aavoilla tai jäällä. Meillä on niin kaunis luonto.

2) Kuntamme väestöstä eläikäisiä on huomattava osa ja siksi on hyvä, että Kylässä hyvä, kotona paras 2 -hanke jalkautuu koko kunnan alueelle.  Se on Sodankylän Vanhustenkotiyhdistys ry:n hallinnoima ja RAY:n rahoittama kolmivuotinen hanke vuosille 2014 -2016 (www.missaparas.fi).

Hankkeen päätavoitteena on luoda läheisauttamisen, vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan verkosto maaseutukylissä asuvien ikäihmisten tueksi. Jo tälle keväälle on tarjolla tablettitietokoneen käyttökursseja ja liikuntaan painottunutta vertaisveturikoulutusta. Nyt vain joukolla mukaan!

3) Eri yhdistykset ja niiden mukana kuntamme ainoa eläkeläisjärjestö saanevat entisen alakoulun tiloihin kauan kaivatun kokoontumistilan, jossa voidaan kokoustaa ja pitää kerhoja niin keskellä päivää kuin iltasellakin. Toivottavasti sinne saadaan lukolliset kaapit kullekin järjestölle ja tietenkin kahvinkeittomahdollisuus. Lisätoiveena voisi olla dataprojektorin käyttömahdollisuus. Uskon, että käyttövuoroista pystytään sopimaan ja tila tulee pysymään hyvässä kunnossa. Kiitos kunnalle!

4) Kunnan kotisivuilta löytyy nyt vanhusneuvoston kokoonpano ja toimintasuunnitelma tälle vuodelle. Neuvosto toimii ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien puolestapuhujana -   kunnassamme sosiaaliosaston alaisena. Nyt pitää toivoa niin, että kunnalliset vanhusneuvostot säilyvät SOTE-uudistuksessa ja niiden kokemusasiantuntemusta käytetään hyväksi lähipalvelujen perustason lähipalvelujen turvaamisessa.

Pääsiäisenalusviikon olin eläkeläisten asioiden tiimoilta kolme päivää Etelä-Suomessa kokousmatkalla ja siksi ajatukseni pyörivät ikääntymisen ympärillä.

Pääsiäisterveisin  Marja-Liisa



Koululaiset tenttasivat piispaa Pelkosenniemellä

Piispa kertoi pohjoisen hiippakunnan saaneen piispanristin Venäjän tsaarilta 1800-luvulla.

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vieraili Pelkosenniemen koululla perjantaina 4. huhtikuuta. Koululaiset saivat tilaisuuden kysellä piispan elämästä ja työstä.

• Onko piispan työ rankkaa?
• Joskus on päiviä, jolloin muki on täynnä, mutta kyllä minä pidän työstäni, piispa vastaa.

Samuel Salmi vihittiin Oulun hiippakunnan piispaksi loppiaisena 2001. Piispa vieraili Pelkosenniemellä viimeksi kymmenen vuotta sitten.

• Mitä harrastat?
• Lempiharrastukseni on sauvakävely, mutta pidän myös metsästämisestä ja hiihdosta. Ennen tykkäsin myös lasketella, mutta sitten kaaduin niin pahasti että mursin olkapääni, sen jälkeen en ole uskaltanut lasketella.

Piispalta kysyttiin myös, onko hänellä piispan lakki. Hän kertoi että kyllä häneltä sellainen löytyy, mutta hänessä on vähän pohjoisen vikaa, sillä hän ei tykkää käyttää mitään koristeellista.

Piispalla on myös kirjallista tuotantoa, kuten ”Kuule pohjoista puhetta, Lapin pojasta piispaksi”.